Yritysten maakohtainen raportointi ei uhkaa kilpailukykyä

Kirjoittaja helijussila helijussila

Huomattava osa hyödyntämättömistä luonnonvaroista sijaitsee huomattavan köyhissä maissa. Apajille päässeet yritykset jättävät usein verot ja muut korvaukset maksamatta. Resurssirikkaiden, mutta köyhien maiden kansalaiset ja paikalliset yhteisöt jäävät usein nuolemaan näppejään, kun voitot virtaavat ulkomaille tai yksityishenkilöiden käsiin. Katoavat summat ovat huomattavia. Esimerkiksi vuonna 2008 Afrikan öljy-, kaasu- ja mineraalivienti oli arvoltaan noin yhdeksänkertainen verrattuna maanosan vastaanottamaan ulkomaiseen apuun. Lisäksi hämärissä olosuhteissa solmituissa sopimuksissa on helppo jättää ympäristöseikat huomiotta ja seuraukset voivat olla luonnon kannalta katastrofaaliset. Erityistä huolta ovat aiheuttaneet holtittomat hakkuut.

Euroopan komissio on päättänyt puuttua asiaan. Sen esityksen mukaan läpinäkyvyys- ja tilinpäätösdirektiivejä on uudistettava siten, että pörssilistattujen ja listaamattomien isojen kaivannais- sekä aarniometsissä hakkuita suorittavien yritysten pitää raportoida maakohtaisesti hallituksille suoritetuista maksuista, kuten veroista, royalteista ja lisensseistä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Kongossa kaivostoimintaa harjoittava suomalaisyritys joutuu kertomaan, kuinka paljon se maksaa Kongoon veroja ja muita maksuja. Tarkoituksena on torjua etenkin luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden liepeillä esiintyvää korruptiota. Kasvava läpinäkyvyys parantaisi kansalaisten mahdollisuuksia valvoa luonnonvaroista saatujen ansioiden käyttöä. Komission esitystä käsitellään parhaillaan jäsenmaiden parlamenteissa.

Avoimuuden ystäville komission esitys on edistysaskel, vaikka monet järjestöt pitävät sitä lähtökohtaisesti puutteellisena. Esimerkiksi esitetyillä toimenpiteillä ei juuri voida puuttua veronkiertoon, koska raportointivelvollisuus ei koske voittoja, tuotantokuluja eikä myyntiä. Alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden listaaminen lisäisi puolestaan tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä.

Samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa jo toimeenpannaan vastaavanlaista Dodd Frankina tunnettua lakia, komission väljähkö esitys herättää epäilyksiä Suomessa, vaikka hallitusohjelma näyttää olevan linjassa esityksen kanssa: ”Suomi toimii eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamisessa. Selvitetään mahdollisuudet ottaa OECD:n kriteereitä tiukempi listaus veroparatiiseiksi katsotuista maista ja alueista. Edistetään automaattisen tietojenvaihdon käyttöönottoa kansainvälisissä verosopimuksissa ja olemassa olevien tietojen vaihdon mahdollisuutta käytetään aktiivisesti. Edistetään myös ylikansallisten yritysten maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkistamista.” Suomessa aloite kuuluu työministeri Lauri Ihalaisen kentälle.

Aloitteen vastustajien suurin huolen aihe on ollut kilpailukyky, mikäpä muu. Suomessa pelätään erityisesti metsäsektorin puolesta. On toivottu, että se jäisi koko sopimuksen ulkopuolelle. Kukaan ei kuitenkaan näytä tietävän, mistä pelko johtuu. Elinkeinoelämän nimeämät asiantuntijat eivät osanneet eduskunnan talousvaliokunnan kuulemisessa nimetä yhtään konkreettista kilpailukykyhaittaa.

Pelolle ei saada perusteita muualtakaan. Yhdysvaltojen lisäksi vastaavanlaista lainsäädäntöä on käytössä myös Hongkongissa, mutta sieltäkään ei ole todistusaineistoa herunut. Eurooppalaisista suuryrityksistä norjalainen Statoil ja brittiläinen Rio Tinto raportoivat jo nyt vapaaehtoisesti komission esityksen mukaisesti, eikä kilpailuhaittoja ole esiintynyt. Kuitenkin kilpailukyky-argumentti vaikuttaa täällä menevän läpi ja Suomi suhtautuu aloitteeseen nihkeästi.

Raportoinnista tuskin koituisi edes suurta vaivaa tai menoeriä, sillä vaadittavat tiedot löytyvät kirjanpidoista varsin helposti. Jos näin ei ole, yritysten kirjanpitokäytännöistä on syytä olla huolissaan. Yritysten kannalta olisi reilua, että kaikkia sitoisivat samat säännöt. Näin ollen yritysten itsesääntelyn sijaan kannattaa suosia demokraattisen prosessin kautta laadittuja pakottavia lakeja.

Tietysti olisi toivottavaa, että aloite pystyttäisiin toteuttamaan saman tien globaalisti, jotta varmistettaisiin kaikille yrityksille yhtäläinen kohtelu. Jos hallitusohjelman kauniita tavoitteita halutaan edistää edes jossain määrin, EU:n pitäisi seurata Yhdysvaltojen ja Hongkongin esimerkkiä.

Komission aloite keskittyy vain kaivos- ja metsäsektoreille, vaikka avoimuuden puute ei ole vain näiden sektoreiden ja köyhempien maiden ongelma. Suuryritysten rahavirtoja on hankala seurata myös länsimaissa. Yritysten konsernien sisäinen kauppa on noin 60 prosenttia maailmankaupasta. Sisäinen kauppa hukkuu koko konsernin kattavaan kirjanpitoon, mikä tekee erittelystä vaikeaa. Maakohtainen kirjanpito lisäisi yritysten toimintojen läpinäkyvyyttä, mikä puolestaan hyödyttäsi niin verottajaa, sijoittajia kuin riskienarvioijia. Siksi maakohtaista raportointia pitäisi vastustamisen sijaan laajentaa kattamaan myös muita sektoreita.

Elisa Lipponen
projektikoordinaattori, Kalevi Sorsa -säätiö