Itämeren onnellisuuskuilu

Nyt olemme tasavertaisia Euroopan unionin jäseniä, mutta Itämeressä Suomenlahtineen tuntuu yhä kulkevan kuilu Baltian ja perinteisten Pohjoismaiden välillä. YK:n onnellisuusraportin rankingissa (2013) kaikki Pohjoismaat lukeutuvat kymmenen kärkeen, kun Viro jakaa Liettuan kanssa sijaa 71 heti Kreikan, Kyproksen ja Venäjän takana.

”Ovatko virolaiset olleet onnellisia omassa maassaan?” yksi näyttelytaulu kysyy Viron historiallisessa museossa Tallinnassa viitaten kansainvälisiin vertailuihin. Sijoitusta Euroopan onnettomimpien kansojen joukossa selitetään sitten pohjoisella ilmastolla ja erityisesti vuosisataisella elolla vieraan alistusvallan alla.

Päällisin puolin nuo tekijät eivät niin olennaisesti poikkea suomalaisten historiasta. Usein unohdetaan, että Suomen ja Viron alueet ovat kuuluneet pitkiä aikoja samaan yhteyteen, sekä Ruotsin että Venäjän valtakuntiin. Olennaisimman eron tuo vasta Neuvosto-Viron aika 1940–1991, jos kohta sisäisten olosuhteiden rakentumisella on merkitystä jo varhaisemmilta kausilta.

Nyt olemme tasavertaisia Euroopan unionin jäseniä, mutta Itämeressä Suomenlahtineen tuntuu yhä kulkevan kuilu Baltian ja perinteisten Pohjoismaiden välillä. YK:n onnellisuusraportin rankingissa (2013) kaikki Pohjoismaat lukeutuvat kymmenen kärkeen, kun Viro jakaa Liettuan kanssa sijaa 71 heti Kreikan, Kyproksen ja Venäjän takana.

Ei ihme, että koulutetun nuorison ja osaavan ammattiväen maastamuutto on ollut Baltian pahimpia uhkia tiellä parempaan tulevaisuuteen. Toisaalta se on tarjonnut sivistyneen väylän vaurastumisen ja onnellisuuden etsintään, siinä missä Välimeren kuilu on muodostunut tuhansien epätoivoisten tulokkaiden haudaksi.

Näin YK:n onnellisuuden päivänä sopii toivoa, että Itämeri jatkossa entistä enemmän yhdistää kuin erottaa sen eri rantoja. Ja mieluummin niin päin, että Pohjolan ”onnela” leviää itään eikä Baltian ”suru” Suomeen ja länteen.