Tekoäly muuttaa valtatasapainoa työpaikoilla, ja kaikkialla
Kalevi Sorsa -säätiö on mukana tekoälyn vaikutuksia työpaikoilla käsittelevässä tutkimushankkeessa. Tekoäly keskittää valtaa ja varallisuutta yritysten sisällä ja niiden välillä. Tekoäly kasvattaa hyvinvointia vain, jos sääntely ja kansalaisten järjestäytyminen ohjaavat sen käyttöä oikeaan suuntaan. EU on sääntelyssä tärkeässä roolissa.
Olemme mukana Brysselissä toimivan Foundation for Progressive Studies -ajatuspajan vetämässä tutkimushankkeessa, joka arvioi tekoälyn vaikutuksia työelämään. Hankkeessa on julkaistu alkuvuodesta jo kaksi tutkimuspaperia, ja myöhemmin tänä vuonna on luvassa kaksi lisää. Tutkimusten toteuttamiseen on osallistunut akateemisia tutkijoita eri maista ja Suomessa myös ajatushautomo Demos Helsinki. Tässä blogissa kerron hankkeen ensimmäisistä tuloksista ja käsittelen myös laajemmin tekoälyn merkitystä yhteiskuntaan. Aihe on ajankohtainen europarlamenttivaalien alla, sillä EU on keskeisessä roolissa digitaalisen talouden ongelmien suitsimisessa.
Alustayritykset tavoittelevat voittoja siirtämällä työnantajavelvoitteitaan työntekijöille
Hankkeen ensimmäinen tutkimus koski alustatalouden työntekijöitä Tanskassa. Tutkijat saivat aineistoja muun muassa Tanskan tilastoviranomaiselta ja yritysrekisteristä. Lisäksi he käyttivät menetelmänä tiedonharavointia eri digitaalisista lähteistä.
Aineistot osoittavat, että Tanskassa toimivat alustayritykset pyrkivät välttämään työnantajavelvoitteita ja veroja hyödyntäen toimeksiantosuhteita työsuhteiden sijaan. Toimeksiantosuhteissa työntekijät luokitellaan yrittäjiksi. Samalla hallinnollisia velvoitteita siirtyy suuremmilta yrityksiltä työntekijöiden vastuulle, mikä tarkoittaa, että niiden hoitaminen jopa hidastuu tehostumisen sijaan. Aineisto kertoo myös, että muutos on tapahtunut ja kiihtynyt aivan viime vuosina. Elämme siis muutoksen keskellä.
Aineistot osoittavat, että alustatalouden vaikutukset työelämään ovat alakohtaisia (ks. kuvio 1). Kokonaisuutena toimeksiantosuhteessa työskentelevien määrä on kasvanut Tanskassa suhteellisen maltillisesti – kymmenisen prosenttia viime vuosikymmenen aikana. Sen sijaan esimerkiksi kuljetus- ja viestintäalalla toimeksiantosuhteissa toimivien määrä on noussut yli kaksinkertaiseksi vuoden 2017 jälkeen. Kuljetusalalla yksinyrittäjien määrä on peräti kolminkertaistunut vuodesta 2019.
Toimeksiantosuhteiden kasvu on koskenut pääosin heikommassa työmarkkina-asemassa olevia eli nuoria ja ulkomaalaisia. Ulkomaalaisten toimeksiantosuhteessa työskentelevien määrä tuplaantui vuosina 2018–2022 ja alle 30-vuotiaiden kohdalla määrä on tuplaantunut vuodesta 2010 (ks. kuvio 2). Voidaan siis sanoa, että alustatalouden yritysten käytännöt eriarvoistavat, kun heikommassa asemassa olevat joutuvat työskentelemään aiempaa huonommilla ehdoilla.
Tutkimus kertoo myös ammattiliittojen merkityksestä työntekijöiden etujen puolustamisessa. Tanskassa liitot ovat onnistuneet neuvottelemaan muutamien alustayritysten kanssa siitä, että niiden työntekijöiden tunnustetaan toimivan työntekijän asemassa. Tällaisiin sopimuksiin ovat suostuneet esimerkiksi ruokaostoksia kuljettavat Nemlig ja Just-Eat sekä siivouspalveluja tarjoava Hilfr. Seurauksena työntekijän asemassa työskentelevien määrä on kääntynyt nousuun näissä yrityksissä.
Sen sijaan suomalaislähtöinen, nykyään amerikkalaisen DoorDashin omistama, Wolt ei ole tehnyt Tanskassa vastaavia sopimuksia. Tanskan veroviranomaiset katsoivat kuitenkin päätöksessään viime vuonna, että Woltin työntekijät toimivat työntekijän asemassa, millä voi olla vaikutusta sen työntekijöihin. Raporttia tehdessä ei ollut tiedossa, valittaako Wolt asiassa.
Digitaalinen talous keskittää valtaa ja varallisuutta
Hankkeen toinen, tammikuussa valmistunut tutkimus sisältää katsauksen tekoälyjohtamisen merkityksestä työpaikoilla ja laajemmin yhteiskunnassa. Sen yksi havainto on, että tekoäly vahvistaa työnantajien asemaa suhteessa työntekijöihin, sillä se auttaa työnantajia heidän hallussaan olevan datan hyödyntämisessä.
Työnantajilla on jo ennestään työntekijöitä enemmän tietoa muun muassa palkoista, työsuoritteista ja työmarkkinoista, mikä tuo niille etua neuvotteluissa palkoista ja muista työehdoista. Tekoäly siis kasvattaa tätä etua. Työntekijät ovat pystyneet perinteisesti vastaamaan epäsuhtaan järjestäytymällä, joten tekoäly osaltaan lisää tarvetta järjestäytyä, jos puntit halutaan pitää ennallaan.
Digitaalinen talous on muuttanut valtasuhteita laajemminkin. Muutamat digijätit ovat kaapanneet viime vuosikymmeninä globaalisti määräävän markkina-aseman, mikä on tuonut niille valtaa niin markkinoilla kuin politiikan kabineteissa. Se on kiihdyttänyt varallisuuden keskittymistä.
Sen vuoksi vertasin viime kuussa julkaistussa artikkelissani digitaalista aikakautta 1800-luvun lopun Yhdysvaltain teollistumisen aikaan, eli niin kutsuttuun kullattuun aikakauteen (engl. gilded age). Tuolloin valta ja vauraus keskittyivät rosvoparoneille, joiden yritykset haalivat silloin kehittyneillä öljy- ja teräsmarkkinoilla sekä rautateillä määräävän markkina-aseman.
Uuden ajan digitaalisen talouden jättiläiset ovat onnistuneet kaappaamaan määräävän aseman kuluttajien dataa keräävillä alustoilla. Lisäksi ne ovat hyödyntäneet alustojen keräämää dataa kilpailussa sekä ostaneet potentiaalisia kilpailijoita pois markkinoilta.
Amsterdamin yliopiston tutkija Leevi Saari kuvaa tuoreessa artikkelissaan, kuinka tekoäly jatkaa osaltaan tätä kehitystä. Tekoäly parantaa mahdollisuuksia hyödyntää dataa, mutta samalla se vaatii valtavasti osaamista ja laskentatehoa – eli koulutettuja ihmisiä ja laitteita. Suuryritykset voivat lisätä valtaansa hallitsemalla tätä kapasiteettia, kuten tekoälyasiantuntijat Amba Kak, Sarah Myers West ja Meredith Whittaker kuvasivat MIT Technology Review’n artikkelissaan joulukuussa 2023. Joskus aineettomaksi kuviteltu digitaalinen talous onkin mitä suurimmassa määrin riippuvainen materiasta.
Pelikentän tasaaminen ja tulonsiirrot voivat ratkaista markkinoiden ongelmat
Yhdysvaltain kullattu aikakausi päättyi, kun valtasuhteet kääntyivät 1900-luvulle tullessa. Edistyksellisillä poliitikoilla ja ammattiliitoilla oli keskeinen rooli, kun markkinoiden ongelmia ratkaistiin sääntelyllä. Käyttöön otetun kilpailulainsäädännön seurauksena esimerkiksi öljymarkkinoita hallinnut Standard Oil pilkottiin vuonna 1911. Olennainen vaikutus oli myös verouudistuksilla, joilla tulojen ja varallisuuden verotusta uudistettiin progressiiviseksi 1900-luvun vaihteesta alkaen.
Myös digitaalisen aikakauden ongelmat voidaan ratkaista samoilla eväillä. Näin uusi tekniikka voidaan valjastaa lisäämään hyvinvointia sen sijaan, että nykyistä varallisuutta vain jaettaisiin epätasaisemmin. Alustatalouden esimerkki kertoo, että pahimmillaan muutos heikentää tuottavuutta, kun ison työnantajan velvoitteita siirretään pienyrittäjän asemassa toimiville työntekijöille.
Suurituloisimpien verotusta on alennettu 1980-luvulta alkaen, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana on nähty merkittävä käänne, kun kaikkialla maailmassa on tilkitty veropohjia ja puututtu verovälttelyyn. Tänä vuonna Suomessakin voimaantullut globaali suuryritysten 15 prosentin minimiyhteisövero ajaa alas veroparatiisitaloutta. Pallo on potkaistu valtioille, joilla on parempi mahdollisuus verottaa myös digijättejä ja niiden vauraita omistajia progressiivisesti. Näin voidaan ainakin hidastaa vaurauden keskittymistä.
Verotuksen uudistamisen ohella pelikenttää on kuitenkin tasattava myös markkinoilla. Siinä EU on pisimmällä maailmassa. Esimerkiksi vuonna 2022 voimaan tullut digimarkkinasäädös asettaa rajoja sille, miten alustatalouden suuret portinvartijayritykset voivat hyödyntää määräävää markkina-asemaansa. Viime viikolla taas EU:ssa päästiin sopuun alustatyödirektiivistä, joka luo pelisääntöjä sille, milloin alustayrityksen työntekijöiden katsotaan toimivan työntekijän asemassa.
Markkinahäirikköjen suitsiminen vaatii kuitenkin vielä pidemmälle meneviä muutoksia, kuten suuryritysten pilkkomista ja niiden yrityskauppojen estämistä 1900-luvun alun tapaan. Sen ohella voitaisiin tukea pienempiä kilpailijoita, jotta voitot jakautuisivat tasaisemmin. Myös digitaalisen infran tulisi olla laajemmin kaikkien käytössä. Valtiot voisivat tarjota esimerkiksi supertietokoneiden laskentakapasiteettia pienemmille yrityksille ja järjestöille, jotta ne eivät jää suurempien jalkoihin tekoälyn hyödyntämisessä. Tällainen aloite sisältyy jo Euroopan komission tuoreeseen innovaatioita koskevaan toimenpidepakettiin. Näistä uudistuksista on syytä puhua kesäkuun europarlamenttivaalien alla.
***
Brysselissä toimivan Foundation for Progressive Studiesin (FEPS) vetämä Digital programme: Algorithms at the workplace -hanke toteutetaan vuosina 2023–2024. Kalevi Sorsa -säätiön lisäksi hankkeessa on mukana muita pohjoismaisia ajatuspajoja. Siihen on saatu tukea myös ammattiyhdistysliikkeeltä, Suomessa Palvelualojen ammattiliitolta sekä Teollisuuden palkansaajilta. Lisätietoa hankkeesta ja sen tuotoksista löytyy sen verkkosivuilta.
Kuva: BigStockPhoto / BalkansCat
Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi
Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.