Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020

Ylimmän yhden prosentin varallisuus Suomessa 4,5-kertaistui, alimmassa 90 prosentissa ei juuri kasvua vuodesta 1987 vuoteen 2016. Varallisuuserot ovat Suomessa jatkaneet kasvuaan vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeenkin ja myös tuloerot ovat aivan viime vuosina kääntyneet uudelleen kasvuun.

Tiedot ilmenevät tuoreesta Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemasta Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportista, joka luo katsauksen sosioekonomiseen eriarvoisuuteen sekä rasismiin ja ruumiin kokoon liittyvään sukupuolittuneeseen syrjintään Suomessa tuoreimpien tilastojen ja aineistojen valossa. Raportin kirjoittamiseen on osallistunut 20 meritoitunutta akateemista tutkijaa Helsingin, Turun, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista sekä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Julkaisutilaisuuden tallenteen löydät tästä. Kirjan paperiversion voit pyytää osoitteesta info(at)sorsafoundation.fi, muistathan kertoa nimesi ja osoitetietosi. Kirja on luettavissa myös Issuussa.

– Olemme tällä kirjalla halunneet monipuolistaa ja parantaa eriarvoisuudesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. On tärkeää puhua eriarvoisuuden ulottuvuuksista yhdessä, koska ne kietoutuvat monin tavoin yhteen. Emme voi erottaa rasismia tulo- ja varallisuuseroista tai koulutusta terveydestä. Eriarvoisuutta ei voi typistää yhteen indikaattoriin, sanoo kirjan toimittanut Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Maija Mattila.

Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 on osa Kalevi Sorsa -säätiön viisivuotista eriarvoisuuden vähentämisen hanketta. Raportti tulee saamaan tulevina vuosina jatko-osia, joissa nyt julkaistuja tietoja päivitetään tuoreimmilla tilastoilla ja eriarvoisuuden käsittelyä laajennetaan uusiin aihealueisiin.

Varallisuuserot jatkaneet kasvuaan finanssikriisin jälkeenkin

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija, KTT Marja Riihelä ja Tampereen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala vertailivat kirjaa varten tulojen kehitystä eri tuloryhmissä ajanjaksoilla 1966–1990 ja 1990–2017.

Vuosina 1966–1990 tuloerot pienenivät, kun tulojen kasvu oli sitä suurempaa, mitä pienempiin tuloihin mentiin. Vuosina 1990–2017 kehitys on ollut päinvastaista: mitä suuremmat tulot, sitä kovempaa kasvua.

Ensimmäisellä ajanjaksolla 1966–1990 alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien tulot kasvoivat 4,9 prosenttia ja ylimpään prosenttiin kuuluvien tulojen kasvu oli 1,9 prosenttia. Jälkimmäisellä ajanjaksolla vuosina 1990–2017 kasvua alimpaan kymmenykseen kuuluvien tuloissa oli vain 0,8 prosenttia, mutta ylimpään prosenttiin kuuluvien tulot kasvoivat 3,6 prosenttia (ks. kuvio 1.1a).

– Tämä tarkoittaa sitä, että kasvun hedelmät ovat 1990-luvulta lähtien päätyneet suurelta osin tulojakauman yläpäähän, Riihelä ja Tuomala selventävät.

Näin on myös varallisuuden osalta, ja varallisuuserojen kasvu on jatkunut myös vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen. Varakkaimman prosentin siivu nettovarallisuudesta kasvoi runsaasta kahdeksasta prosentista 13,5 prosenttiin vuosien 1987–2016 välillä. Samaan aikaan alin 90 prosenttia menetti osuuttaan vajaasta 65 prosentista vajaaseen 55 prosenttiin (ks. kuvio 1.8).

Myös tuloerot ovat kääntyneet aivan viime vuosina uudelleen kasvuun (ks. kuviot 1.4).

Riihelän ja Tuomalan mukaan tulo- ja varallisuuserojen kasvun 1990-luvulla mahdollistanut verojärjestelmä on olennaisilta osin yhä samanlainen. Näin ollen Suomen verojärjestelmän rakenteet tukevat tulo- ja varallisuuserojen kasvua edelleen.

Tulo- ja varallisuuserojen kasvun 1990-luvulla mahdollistanut verojärjestelmä on olennaisilta osin yhä samanlainen.

– Jos tulo- ja varallisuuseroja halutaan kaventaa, olisi perusteltua luopua ansio- ja pääomatulojen eriytetystä verotuksesta ja muuttaa verojärjestelmä kauttaaltaan progressiiviseksi, Riihelä ja Tuomala sanovat.

Sosiaalinen asema näkyy terveydessä

Raportista selviää myös, että Suomessa vanhempien taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen asema sekä lapsuuden ajan elinolosuhteet ennustavat seuraavan polven sosiaalista asemaa ja elämän tapahtumia usealla elämän eri osa-alueella. Näin on siitä huolimatta, että kansainvälisesti vertaillen mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu Suomessa hyvin.

– Lapsuuden perheen sosiaalinen asema ja elinolosuhteet heijastuvat (lasten) aikuisuuden asemiin niin hyvässä kuin pahassa. Haavoittuvimmassa asemassa ovat ne lapset ja nuoret, jotka ovat varttuneet perheissä, joissa sosiaalinen huono-osaisuus kasautunut, YTM Niko Eskelinen selittää. Hän on yksi Eriarvoisuuden periytyminen -luvun kirjoittajista.

Lapsuuden perheen sosiaalinen asema ja elinolosuhteet heijastuvat (lasten) aikuisuuden asemiin niin hyvässä kuin pahassa.

Suomessa on myös niin tulojen kuin koulutuksen ja ammattiaseman mukaisia systemaattisia eroja ihmisten terveydessä. Terveyserot ovat sitkeitä siitä huolimatta, että niiden kaventaminen on pitkään ollut politiikan julkilausuttu tavoite.

– Kansanterveys on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana pääasiassa positiiviseen suuntaan. Myönteinen kehitys on kuitenkin ollut matalammin koulutetuilla ja pienituloisilla merkittävästi hitaampaa kuin korkeammin koulutetuilla ja paremmin toimeentulevilla. Työttömät ovat tässä mielessä erityisen haavoittuvainen ryhmä, sanoo farmasian tohtori Katri Aaltonen, yksi Terveyserot-luvun kirjoittajista.

– Terveyseroihin puuttuminen edellyttää puuttumista ”syiden syihin” eli terveyseroja ylläpitäviin rakenteisiin, kuten työttömyyteen ja köyhyyteen, Aaltonen jatkaa.

Rasismi lisää eriarvoisuutta

Koulutus on eriarvoisuuteen puuttumisessa avainasemassa. Karkeasti sanoen lapset hakeutuvat samantasoiseen koulutukseen kuin vanhempansa, mikä ylläpitää eriarvoisuutta.

– Vanhempien koulutuksen yhteys lapsen yliopistokoulutukseen on jopa vahvistunut, sanoo Turun yliopiston väitöskirjatutkija, VTM Sanna Kailaheimo-Lönnqvist. Hän on yksi Eriarvoisuus koulutuksessa -luvun kirjoittajista.

Koulutuspoluissa on havaittavissa eriytymistä kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien ja muita äidinkieliä puhuvien välillä. Vieraskieliset nuoret aloittavat muita harvemmin jatko-opinnot toisen asteen jälkeen. Maahanmuuttajien lapset ovat matalammin koulutettuja kuin valtaväestön lapset.

– Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttotaustaisten ihmisten muita matalampi koulutus ei johdu kunnianhimon puutteesta, sanoo KT, dosentti Tuomas Zacheus.

Zacheus oli mukana Suomen Akatemian rahoittamassa TRANSIT-tutkimushankkeessa. Siinä tutkittiin yhdeksäsluokkalaisten ja seurantatutkimuksessa toisen asteen kolmannen luokan opiskelijoiden rasismin ja syrjinnän kokemuksia valituissa helsinkiläisissä ja turkulaisissa kouluissa. Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -kirjaan Zacheus on kirjoittanut luvun TRANSIT-hankkeen pohjalta.

TRANSIT-tutkimuksessa kävi ilmi, että erityisesti ulkonäöltään selvästi valtaväestöstä poikkeavat maahanmuuttotaustaiset nuoret olivat kokeneet monia syrjinnän ja rasismin muotoja, kuten ihonvärinsä takia pilkkaamista.

– Rasismi vaikuttaa ihmisen tulevaisuuden uskoon. Erityisesti opettajien on tärkeää tunnistaa se eikä ohittaa sitä tavanomaisena lasten ja nuorten nahisteluna, Zacheus sanoo.


Raportin luvut

Luku 1: Tulo- ja varallisuuserot

Marja Riihelä ja Matti Tuomala

Luvussa tarkastellaan tulo- ja varallisuuserojen kehitystä Suomessa 1960-luvulta 2010-luvun loppupuolelle saakka. Kirjoittajat huomauttavat, että tuloerojen kaventamiseksi ei riitä verotus vaan tarvitaan myös keinoja tuotannontekijätulojen eli työ- ja pääomatulojen erojen kaventamiseksi.

Luku 2: Terveyserot

Katri Aaltonen, Sanni Kotimäki, Laura Salonen ja Essi Tenhunen

Kirjoittajat vertailevat eri sosioekonomisten ryhmien terveydentilaa, hyvinvointia ja kuolleisuutta sekä näihin vaikuttavia tekijöitä. Vertailua tehdään sukupuolen, tulojen, koulutuksen ja ammattiaseman mukaan.

Luku 3: Eriarvoisuus koulutuksessa

Sanna Kailaheimo-Lönnqvist, Elina Kilpi-Jakonen, Mikko Niemelä ja Irene Prix

Luvussa vertaillaan koulutukseen hakeutumista, koulutuksen läpäisyä sekä työmarkkinoille kiinnittymistä äidinkielen, sukupuolen ja perhetaustan mukaan. Tutkijoiden mukaan eriarvoisuutta vähentävää politiikkaa olisivat oppivelvollisuuden pidentäminen kiinnittäen huomiota alakohtaisiin aloituspaikkoihin, korkeakoulujen aloituspaikkojen määrän lisääminen, maahanmuuttotaustaisten nuorten koulutussiirtymien turvaaminen, koulutusjärjestelmän avoimuus aikuisille sekä koulutukseen liittyvä kokonaisvaltainen näkökulma.

Luku 4: Eriarvoisuuden periytyminen

Niko Eskelinen, Jani Erola, Aleksi Karhula, Lucia Ruggera ja Outi Sirniö

Luvussa tutkitaan perhetaustan mukaisia eroja koulutuksessa, ammattiasemassa ja tuloissa. Perhetaustaan kytkeytyvä sukupolvien välinen sosiaalinen liikkuvuus kuvaa, missä määrin vanhempien ja lasten yhteiskunnalliset asemat eroavat toisistaan. Tutkijoiden mukaan sosiaalinen liikkuvuus edellyttää sitä, että tuki avoimelle yhteiskunnalle säilyy myös sosiaalisen laskun yleistyessä.

Luku 5: Palkkakuitti äänestyslippuna: tulojen yhteys äänestysaktiivisuuteen ja puoluevalintaan

Hanna Wass ja Timo M. Kauppinen

Luvussa tarkastellaan aiemmin julkaisemattomaan aineistoon perustuen tulotason laskun yhteyttä puoluevalintaan. Tulokset osoittavat, että tulojen lasku on Suomessa samoin kuin kansainvälisesti yhteydessä populistisen puolueen kannattamiseen. Tulotasolla on myös suora yhteys äänestysaktiivisuuteen: mitä pienemmät tulot, sitä harvempi äänestää.

Luku 6: Nuorten rasismin kokemukset peruskoulussa ja toisella asteella

Tuomas Zacheus

Luvusta selviää, että nuoret ovat joutuneet kohtaamaan Suomessa syrjintää, rasismia ja kiusaamista sekä koulussa että vapaa-aikana. Luvussa on katkelmia yhdeksäsluokkalaisille ja toisen asteen toisella luokalla opiskelleiden valtaväestöön kuuluvien ja maahanmuuttotaustaisten nuorten haastatteluista.

Luku 7: Ruumiin kokoon liittyvä sukupuolittunut syrjintä

Hannele Harjunen

Luvussa laajennetaan perinteistä eriarvoisuus- ja syrjintäkeskustelua ruumiin kokoon, joka olisi syytä tunnistaa yhtenä syrjintäperusteena. Helsingin Sanomien kautta vuonna 2015 kerätyn aineiston perusteella sekä miehet että naiset ovat kohdanneet ruumiin kokoon liittyvää huonoa kohtelua. Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus kuitenkin osoittaa, että erityisesti lihavat naiset ovat suoranaisen syrjinnän kohteina. Harjusen keräämä aineisto vahvistaa tämän havainnon.


Kirjoittajat

Katri Aaltonen (FaT) toimii erikoistutkijana Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella INVEST-lippulaivassa. Hänen tutkimuskohteitaan ovat lääke-, terveys- ja sosiaalipolitiikka.

Jani Erola on sosiologian professori Turun yliopistossa ja lippulaiva INVESTin johtaja. Hän on tutkinut sosiaalista eriarvoisuutta ja sen periytymistä sukupolvien välillä erityisesti koulutuksessa ja yhteiskuntaluokkien välillä.

Niko Eskelinen (YTM) on tohtorikoulutettava Turun yliopistossa Eriarvoisuuden, interventioiden ja hyvinvointivaltion tutkimuksen tohtoriohjelmassa ja vieraileva tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Eskelinen tutkii haavoittuvien ryhmien hyvinvointiin, huono-osaisuuteen ja sosiaalisen aseman periytyvyyteen liittyviä kysymyksiä

Hannele Harjunen (YTT, dosentti) toimii sukupuolentutkimuksen yliopistolehtorina Jyväskylän yliopistossa. Harjusen tutkimuksen painopisteitä ovat erityisesti sukupuolittuneet ruumiin normit ja valta sekä yhteiskuntatieteellinen lihavuustutkimus.

Sanna Kailaheimo-Lönnqvist (VTM) on väitöskirjaansa viimeistelevä tutkija Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta. Tutkimuksissaan hän on ollut kiinnostunut ylisukupolvisesta eriarvoisuudesta.

Aleksi Karhula (VTT) työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Ekosysteemit ja ympäristöt -tutkimusohjelmassa ja Turun yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksella. Hänen tutkimusteemansa sivuavat ylisukupolvista periytymistä ja asumistutkimusta.

Timo M. Kauppinen (VTT, dosentti) toimii tutkimuspäällikkönä sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Hän on tutkinut erityisesti alueellisesti ja ylisukupolvisesti ilmenevää eriarvoisuutta.

Elina Kilpi-Jakonen (DPhil) on sosiologian apulaisprofessori ja akatemiatutkija Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelevät muun muassa koulutuksellista ja ylisukupolvista eriarvoisuutta sekä maahanmuuttajien lapsia.

Sanni Kotimäki (VTM) toimii erikoistutkijana Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella hankkeessa ”Life-course experiences, intergenerational processes, and child wellbeing and development” ja tohtorikoulutettavana INVEST-lippulaivassa. Kotimäki tutkii sosioekonomisten terveyserojen ja sosioekonomisen aseman periytymistä.

Maija Mattila (YTT) työskentelee eriarvoisuuden vähentämisen hankevastaavana Kalevi Sorsa -säätiössä.

Mikko Niemelä (VTT) toimii sosiologian professorina Turun yliopistossa sekä tutkimusprofessorina Kelassa. Hän johtaa Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa hanketta Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana (TITA) ja toimii tutkimusryhmän johtajana INVEST-lippulaivassa.

Irene Prix (VTT) työskentelee sosiologian yliopistonlehtorina Turun yliopistossa. Hän on tutkinut muun muassa perhetaustan merkitystä kouluttautumiseen sekä miesten ja naisten eroja koulutusalan valinnassa Suomessa.

Marja Riihelä (KTT) on erikoistutkijana Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa ja mukana WIP-konsortiossa, jota rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto. Hän on perehtynyt kysymyksiin tuloliikkuvuudesta.

Lucia Ruggera (D.Soc.Sc.) on erikoistutkija Turun yliopistossa INVEST-lippulaivahankkeessa. Hän tutkii sosiaaliseen liikkuvuuteen ja koulutuksen eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Laura Salonen (VTM) työskentelee projektitutkijana Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella TITA-hankkeessa ja tohtorikoulutettavana INVEST-lippulaivan tohtorikoulutusohjelmassa. Hänen tutkimuskohteitaan ovat sosioekonomiset terveyserot ja niiden periytyminen.

Outi Sirniö (VTT) työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä. Hän tarkastelee tutkimuksissaan ylisukupolviseen sosiaaliseen periytymiseen, yhteiskunnan kerrostuneisuuteen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Essi Tenhunen on kansanterveystieteen maisteriopiskelija Tukholman yliopistossa. Hän osallistui raportin kirjoittamiseen osana harjoitteluaan Turun yliopiston INVEST-lippulaivassa.

Matti Tuomala, taloustieteen professori (emeritus), toimii tutkimusjohtajana Tampereen yliopistossa WIP-konsortiossa, jota rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto. Hän on julkaissut laajasti tutkimuksia optimaalisen verotuksen teoriasta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Hanna Wass (VTT) on yleisen valtio-opin dosentti ja työskentelee yliopistotutkijana ”Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU)” -tutkimushankkeessa Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hän on tutkinut laajasti poliittisen osallistumisen eriytymistä ja yhdenvertaisen poliittisen edustuksen edellytyksiä.

Tuomas Zacheus (KT) on kasvatustieteen dosentti Turun yliopistossa, erityisalana maahanmuuttajien kotoutuminen ja koulutuspolut.

LISÄTIEDOT:

Maija Mattila,
p. 050 575 1338,
maija.mattila(at)sorsafoundation.fi

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter