Ovatko valtaapitävät tosissaan eriarvoistumisen vähentämisen kanssa?
Vauraissa maissa 1980-luvun puolivälin jälkeen tapahtunutta tuloerojen kasvua selitetään usein teknologisen kehityksen kautta. Uusien teknologisten mullistusten on ennustettu kärjistävän eriarvoisuutta entisestään. MIT:n professori Erik Brynjolfsson korosti hiljattain ETLA:n seminaarissa Helsingissä, että älykkäiden koneiden ja itseohjautuvien autojen aika suosii pääomatulojen saajia ja harvoja huippuosaajia.
Poliittisen populismin nousun myötä myös yhä useammat amerikkalaiset ja eurooppalaiset yritysjohtajat ja oikeistopoliitikot korostavat, että politiikassa on pidettävä myös huolta teknologisen muutoksen häviäjistä. Toistaiseksi kyse on ollut enemmän retoriikasta. Verotuksen kiristämisen ja tulonsiirtojen lisäämisen sijasta valtiontaloutta sopeuttavissa EU-maissa ja Suomessa pikemmin leikataan sosiaaliturvasta.
Moni bisnesmaailman huippunimi Piilaakson miljardööreistä Björn Wahlroosiin on myös ilmaissut kannatuksensa vaatimattomalle perustulolle, joka korvaisi merkittävän osan nykyisistä sosiaaliturvaetuuksista. Libertaareille perustulo näyttäytyy kuitenkin enemmän mahdollisuutena purkaa laajaa julkista sektoria kuin keinona jakaa laajasti talouden arvonlisäystä pieni- ja keskituloisille.
Jos valtaapitävät haluaisivat olla tosissaan eriarvoisuuden vähentämisen suhteen, niin heidän kannattaisi kuunnella tuloerotutkimuksen uranuurtaja Anthony B. Atkinsonia. Atkinsonin Inequality: What Can Be Done? (Harvard University Press, 2015) -kirjassa esittämä 15 kohdan eriarvoisuuden vähentämisohjelma sisältää esimerkiksi julkisten sektorin suoria työllistämistoimia, suurituloisten veronkiristyksiä, tulonsiirtojen lisäyksiä sekä palkansaajien kytkemistä yritysten päätöksentekoon. Atkinson korostaa kirjassaan painokkaasti, että uudistukset eriarvoisuuden vähentämiseksi eivät ole mahdottomia.
Eriarvoisuudesta keskusteltaessa on myös syytä nostaa esiin Kansainvälisen valuuttarahaston Florence Jaumotten ja Carolina Osorio Buitronin tutkimus viime vuodelta. Tutkimuksen mukaan palkansaajien järjestäytymisasteen lasku näyttää usein johtavan suurituloisimman tulonsaajakymmenyksen tulo-osuuden kasvuun. Vahva ay-liike näyttäisi siis olevan keskeinen instituutio taloudellisen tasa-arvon taustalla.
Kolumni on julkaistu Demokraatissa 6.10.2016