Tuhat merkkiä politiikasta: Bolševikit pelastivat Suomen?!

MIKKO MAJANDER

Maakuntamatkailu avartaa. Autoilulenkura itään osoitti kesällä havainnollisesti, että Suomi on kyllä edelleen vahvasti kaksikielinen maa, mutta se toinen kieli ei välttämättä ole ruotsi.

Noin Kymijoen tienoilla tuntuu kulkevan raja, niin kuin 1740-luvun pikkuvihan jälkeen. Jos Itä-Uudellamaalla esiintyy vielä rantaruotsalaisuutta, niin sen takana aukeaa ”Vanha Suomi”, jossa Venäjän vaikutus on muuta maata näkyvämpää ja konkreettisempaa.

Integraation ilmansuunta ei ole länteen ja etelään, merten välityksellä maailmalle, vaan itä. Sinne vie kohta mahtava moottoritie, jonka rakennustyöt raiskaavat parhaillaan Kymenlaakson maisemaa. Ratayhteyttä on jo viritetty vilkastuvaan kysyntään.

Olemmeko palaamassa 1800-luvun asetelmaan, jossa Pietarin talousalueen imu heijastui laajalti koko Itä-Suomeen? Samaan pyörteeseen olisi saattanut tempautua muukin Suomi, jos kapitalismi olisi voittanut Venäjällä ja päässyt kukoistamaan.

Tästä näkökulmasta kärjistäen bolševikkien valtaannousu paitsi kätilöi Suomen itsenäisyyden, myös suojasi sitä markkinavoimilta. Vaikka YYA-aikana taas korostui poliittinen ja taloudellinen yhteys, kulttuurinen ja sosiaalinen kosketus jäi kapeaksi.

Nyt saavat rouvat Imatralla ihmetellä, kun vaatekaupan mallistot on valittu myötäilemään venäläistä makua. Samaan aikaan miehet jonottavat autoissaan halpaa bensaa Svetogorskin puolelta. Vaalimaalle valmistellaan kasinoa tyydyttämään pietarilaisten pelihimoa.

Venäjän WTO-jäsenyys avannee myös suomalaisille entistä parempia mahdollisuuksia taloussuhteiden alalla. Se on monella tapaa positiivinen perspektiivi. Mutta vuorovaikutuksen tiivistyminen tulee tällä kertaa näkymään muuallakin kuin Suomen Pankin clearing-tilillä.