Portugal em agosto

Helsinki on Euroopan unionin koillisin pääkaupunki ja Lissabon sen lounaisin. Lentoaikaa niiden välille kertyy viitisen tuntia, päälle matkat lentokentälle lähtöselvityksineen ja taksijonoineen.

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

 

 

Helsinki on Euroopan unionin koillisin pääkaupunki ja Lissabon sen lounaisin. Lentoaikaa niiden välille kertyy viitisen tuntia, päälle matkat lentokentälle lähtöselvityksineen ja taksijonoineen.

Silti, jos Siltasaarelta lähtee kolmen pintaan iltapäivällä, ehtii Lissaboniin konserttiin, joka alkaa puoli kymmeneltä. Kuntoa se kyllä vaatii, kuin myös paluumatka, jolloin joutuu maksamaan kahden tunnin aikaeron venyvällä yölennolla takaisin.

Programmin toimivuus tuli testatuksi elokuun alussa, jolloin Gulbenkianin kulttuurikeskuksen amfiteatterissa järjestettiin vuotuinen festivaali Jazz em agosto. Yhdistelmä oli kulttuurimatkailijalle kutakuinkin ihanteellinen.

Päivän ehti tutustua kiinnostavaan kaupunkiin, jota ei aikakauslehdissä suotta listata yhdeksi Euroopan ”kuumimmista” turistikohteista. Atlantilta kantautuvat tuulet pitävät lämpötilan kuitenkin siedettävänä, siinä missä sisämaan madridit tuppaavat muuttua ahdistaviksi pätseiksi.

Illalla sitten ilma oli linnunmaitoa, ja puolitoistatuntinen musiikin äärellä kuin kiitosrukous kaikesta kauniista ja hyvästä elämässä.

Pääkaupungin paraatipaikoilla turistin silmään ei tietenkään tartu koko totuus. Euroalueen yhtenä kriisimaana Portugali on viime vuosina käynyt läpi kovan säästökuurin seuraamuksineen. Siitä muistuttavat ruumisarkut ja ristit, joita on aseteltu protestiksi jalkakäytävälle keskuspankin konttorin edustalle.

Rahoitussektorin lisäksi on vaivannut muun muassa nuorisotyöttömyys, jonka taso on jumittunut 30 prosentin rumemmalle puolelle. ”Meille ei ole täällä mitään”, kolikoita pummiva kaveri valittaa keskiyöllä ja esittelee samalla käsivarsiaan, kuinka niissä ei näy neulanjälkiä.

Aivovuoto ja maastapako iskevät suonta, kuka nyt kynnelle kykenee. Tavatonta ei ole sekään, että Portugalista lähdetään töiden perään sen entisiin siirtomaihin, Brasilian lisäksi myös Angolaan ja jopa Mosambikiin, joka on tavattu lukea maailman köyhimpiin maihin.

Toisaalta makrotalouden luvut osoittavat toipumisen merkkejä, ja Portugali on palannut tukipakettien piiristä vapaille velkamarkkinoille. Vakautumiseen viittaa myös se, että lokakuisten parlamenttivaalien lähestyessä hallitseva keskusta-oikeiston koalition on kirinyt kannatusmittauksissa.

Eikä oppositiota muodosta mikään Espanjan kaltainen Podemos, vaan maltilliset sosialistit, joiden tarjoama ohjelma pysyttelee eurooppalaisen valtavirran piirissä. Syrizan surullinen saldo Kreikassa on syönyt uskottavuutta talouskurin radikaaleilta vaihtoehdoilta.

Belémin torni 1500-luvulta vartioi joensuuta, joka johtaa Lissabonin sydämeen. Se on samalla yksi koko Euroopan symboleista, vanhan mantereen läntisimmällä reunalla. Ja portti maailmaan. Täältä Vasco da Gamat lähtivät matkaan, kun Portugali rakensi etujoukoissa siltaa keskiajasta kohti globalisaatiota.

Maailmat kohtaavat myös Gulbenkianissa, jonka museot kattavat tuhansia taideaarteita Egyptistä, Persiasta ja Kiinasta Euroopan klassisiin kultakausiin. Kokoelmien takana on Turkissa syntynyt armenialainen öljypohatta, joka toisen maailmansodan melskeissä löysi Lissabonista rauhan sielulleen ja omaisuuksilleen.

Musiikki ei tunne rajoja senkään vertaa, kuten trumpetistiveteraani Wadada Leo Smithin hieno yhtye taas todisti elokuun jazzien huipennuksena. Kiitokset osaltaan Risto Niemiselle, joka johtaa kulttuurikeskuksen musiikkiosastoa Helsingin juhlaviikoilta kertyneellä kokemuksella.

Petri Haussilan maanmainio TUM Records puolestaan on julkaissut Wadadan kvartetin komean levyn The Great Lakes Suites. Sen siivillä sopii äänimatkailla, kun syksyn ja talven pitkinä iltoina iskee ikävä maailmalle.

Julkaistu Demokraatissa 20.8.2015