Tuhat merkkiä politiikasta: Berlusconin ajan mätä hedelmä

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Joskus vuosi sitten kuuntelin italialaista veteraanipoliitikkoa, joka oli selvästi huojentunut maansa hallituksen vaihtumisesta. Vasemmistolaisena hän ei välttämättä pitänyt kaikista Mario Montin toimista, mutta eipähän tarvinnut enää jatkuvasti hävetä pääministeriä muun maailman edessä.

Voi vain kuvitella, kuinka syvältä Silvio Berlusconin meininki on riipinyt sivistyneen Italian itsetuntoa. Ikään kuin maa olisi johtajansa kautta elänyt taas todeksi kaikki karikatyyrit ja stereotypiat, joita siitä on vuosikymmenten saatossa tavattu vitseissä viljellä.

Parlamenttivaalien jälkeen piti kaiken olla toisin. Keskustavasemmistolle oli pedattu tie valtaan, ja alussa mainitsemani miehenkin silmissä saattoi jo siintää paikka maailmanpolitiikassa Italian ulkoministerinä.

Tuskaantuminen oli kouraantuntuvaa, kun hiljattain kuulin häntä uudelleen. ”Beppe Grillo on Berlusconin ajan mätä hedelmä!” hän kiteytti tulkintansa vaaleissa 25 prosenttia äänistä voittaneesta populistisesta politiikan puhdistusliikkeestä.

Demokraattisen puolueen vetämä koalitio selvisi tosin parlamentin alahuoneessa ykkössijalle, mutta Berlusconin oikeistoliittoutuma kiri kannatuksessa aivan kannoille. Monti sen sijaan jäi 10 prosenttiin, eli hänen onnistui pääministerinä vakuuttaa markkinat, muttei kansalaisia.

Nähtäväksi jää, kuinka Sirkus Italia jatkaa tällaisen tuloksen pohjalta eteenpäin.