Perustulo – kova vai pehmeä paketti?


Kalevi Sorsa -säätiö | 4.07.2012

Lataa PDF

Ville Kopran laatimassa raportissa esitellään tyypillisimpiä perustulomalleja ja analysoidaan niiden soveltumista Suomen olosuhteisiin. Raportin johtopäätökset eivät suosittele perustulon toteuttamista, mutta joitakin muita uudistuksia esitetään harkittaviksi.

Referaatit raportin julkistamisesta

Mikä on perustulo? Miksi jotkut pitävät sitä parempana vaihtoehtona kuin nykyistä sosiaaliturvaa? Onko perustulo pelkkää etuusviidakon raivaamista, vai liittyykö siihen laajempiakin yhteiskunnallisia tavoitteita ja uudistuksia? Pitäisikö etuusviidakko raivata?

Tämän kaltaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia Kalevi Sorsa – säätiön tutkimusraportissa. Samalla piirtyy kuva Suomessa tähän asti harjoitetun sosiaalipolitiikan ja hyvinvointiyhteiskunnan perusideoista.

Perustulo esitetään yksinkertaisena toimenpiteenä, jossa yksi universaali tulo korvaa olemassa olevat, osin päällekkäiset sosiaaliturvaetuudet. Perustulon perustelut viittaavat kuitenkin siihen, että perustulo on laaja ja rakenteellinen kokonaisuudistus, johon liittyy myös työmarkkina- ja veropoliittisia reformeja. Perustulo on uudistuspaketti. Mitä se sisältää?

Tutkija Ville Kopran esittely raportin tuloksista

Perustulo ei ratkaise sosiaaliturvan ongelmia

Kalevi Sorsa – säätiö on toteuttanut selvityksen, jossa on tutkittu perustulon toteuttamisen laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Raportissa ”Perustulo – kova vai pehmeä paketti?” esitellään tyypillisimpiä perustulomalleja ja analysoidaan niiden soveltumista Suomen olosuhteisiin. Lisäksi esitellään suomalaisen nykyjärjestelmän perusperiaatteet. Raportin johtopäätökset eivät suosittele perustulon toteuttamista, mutta joitakin muita uudistuksia esitetään harkittaviksi.

Vaikka eniten huomiota herättävä muutos olisi perusturvatason yhtenäistäminen ja nostaminen, taustalla on mm. halu vapauttaa työmarkkinoita joustavoittamalla työsuhteiden vähimmäisehtoja. Perustuloon liittyy pyrkimys muuttaa suomalaista työmarkkinamallia lisäämällä alipalkattuja työsuhteita. Perustulon rakentajat lähtevät siitä, että rakennetyöttömyys edellyttää palkka-alea. Tällä hetkellä suurin ongelma ei suinkaan ole alempien palkkojen korkea taso, vaan vaikeus löytää avoimiin työpaikkoihin osaavaa työvoimaa.

Perustulo olisi erittäin kallis ja riskialtis uudistus, jonka avulla parhaimmassakaan tapauksessa ei saavutettaisi mitään merkittävää lisäarvoa nykytilanteeseen verrattuna.

Perustulo on irtiotto Suomen mallista

Suomalaista yhteiskuntamallia kuvaavat seuraavat keskeiset tekijät: syyperusteinen sosiaaliturva, korkea työllisyysaste, kokoaikaiset työsuhteet ja työstä saatavalla palkalla toimeen tuleminen. Perustulo kääntäisi trendin näiden kaikkien suhteen päinvastaiseksi.

Työelämässä perustulo tarkoittaisi pidemmällä aikavälillä mallia, jossa työtulot ja sosiaaliturva muodostaisivat toimeentulon yhdistelmän. Osa- ja määräaikaisten työsuhteiden houkuttelevuus ja tarjonta lisääntyisivät merkittävästi. Tämä ei ole se suunta, jonka viimeisten selvitysten mukaan suomalaiset haluaisivat. Viimeisten tilastotietojen mukaan (mm. EK:n jäsenkyselyt) yritykset tarjoavat tällä hetkellä nimenomaan kokonaikaista työtä. Kokoaikaisten työsuhteiden osuus on pysytellyt jatkuvasti 75 prosentissa. Kansalaisten selvä enemmistö haluaa myös ensisijaisesti kokoaikaisiin työsuhteisiin.

Kaikkiin perustulomalleihin liittyy useita hankalia riskitekijöitä. Perustulon ongelmista on yleensä esillä sen kalleus, mutta remontti pitäisi sisällään myös työelämään, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja työnteon mielekkyyteen liittyviä pidemmän aikavälin kielteisiä vaikutuksia. Perustulo mullistaisi suomalaisen sosiaaliturvan ennakoimattomalla tavalla.

Vihreä sekasotku

Vihreän liiton helmikuussa 2007 esittelemä perustulomalli on rakennettu siten, että mitään konkreettista ei karsita tai poisteta, mutta 440 euron suuruinen perustulo silti maksetaan kaikille. Koska malliin sisältyy toimeentulotuki, asumistuki ja ansiosidonnaiset etuudet, kannustinloukkuongelmat eivät poistu. Vihreät puhuvat byrokratiasäästöistä, mutta sosiaaliturvan osalta hallintokulut ovat vain noin 3 % kokonaiskustannuksista. Työvoimahallinnosta väitetään säästettävän, vaikka samalla halutaan jatkaa myös aktiivista työvoimapolitiikkaa. Tämä kaikki hyvä ei kuitenkaan ole mahdollista nykyisin resurssein.

Vihreiden malli ei toteuta täydellisen perustulon hyviä puolia (kannustinloukkujen purkaminen), mutta se uhkaa toteuttaa kaikki perustuloon liitetyt ongelmat. Vaivattoman toimeentulovaihtoehdon mahdollistaminen ansiotyön rinnalla ja vastikkeeton rahalähde esimerkiksi syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ovat vihreän perustulon vaikeimpia ongelmia. Näillä lääkkeillä ei työllisyystalkoita jatketa. Jotkut perustulon esittäjät haaveilevat malleillaan suoraan talouskasvun pysäyttämisestä ja elintason pudottamisesta.

Kannustinloukuista puhutaan, mutta niiden merkitystä yksityisen ihmisen elämässä joskus liioitellaan. Sosiaaliturva ei kilpaile Suomessa ansiotulojen kanssa pienimmissäkään palkoissa, jos laskelmat tehdään vähän pidemmälle ajanjaksolle kuin yhdelle kuukaudelle. Työnteon kannustavuutta pitää silti edelleen lisätä välityömarkkinoiden ja pienten työtulojen verokevennysten kautta. Vastikkeeton toimeentulomahdollisuus työnteon rinnalla ei ole töihin kannustamista.

Tulevaisuusrahasto, keikkaseteli, työllisyystakuu

Sosiaaliturvassa, verotuksessa ja työllisyyspolitiikassa ei tarvita tällä hetkellä kikkoja – Suomen laman jälkeinen menestystarina hakee historiassa vertaistaan. Suomalainen yhteiskunta tuottaa ja jakaa hyvinvointia ja vaurautta paremmin kuin koskaan. Mennyt ei ole tae tulevasta, mutta huonosti perusteltuihin ja riskialttiisiin uhkapeleihin ei pidä lähteä.

Yhteiskunnallista katsetta ja huomiota ei kannata tässä tilanteessa keskittää sosiaaliturvajärjestelmän remontointiin. Huomiota kannattaa pikemminkin kiinnittää uusien työpaikkojen syntymiseen, globaalista rakennemuutoksesta aiheutuvien ongelmien ehkäisyyn ja työvoimakapeikoista syntyvien pulmien hoitamiseen.

Ongelmamme on eriarvoistuminen. Esimerkiksi lapsiperheitä kohtaava köyhyys luo ihmisten lähtötilanteisiin epätasa-arvoa, joka pahimmillaan synnyttää lapsissa ja nuorissa pitkäkestoisia pahoinvoinnin kierteitä. Tällaisten ongelmien edessä perustulo on täysin voimaton.

Säätiön raportissa esitetään perustettavaksi Tulevaisuusrahastoa. Sen monikanavainen rahoitus ohjattaisiin lasten tulevaisuuden rakentamiseen. Lapset ja nuoret oppisivat säästämisen, investointien ja oman elämän rakentamisen ideaa konkreettisesti ja pitkällä aikavälillä.

Kannustinloukkuja esiintyy edelleen nykyjärjestelmässä. Niiden määrää on pystytty vähentämään, ja tätä työtä pitää jatkaa. Lainsäädäntöhankkeita on katsottava systemaattisesti työnteon kannustavuuden näkökulmasta. Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua.

Konkreettinen uudistus olisi työllisyystakuu, jossa työpaikan vastaanottanut työtön saisi määräaikaisesti pitää olemassa olevat sosiaalietuutensa. Työllisyystakuun kaltaisia elementtejä on jo nykyisin pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvassa ja asumistuessa, ja tähän suuntaan kannattaa jossain määrin edetä myös jatkossa.

Raportin esityksiin lukeutuu myös nk. keikkaseteli, joka helpottaa urakkaluonteisen työn teettämistä. Verot ja työn sivukulut sisällytettäisiin keikkasetelin arvoon, ja seteleiden osto ja myynti kävisi esimerkiksi kioskien kautta.

Sosiaaliturvan vastikkeellisuutta on lisättävä, ja työn vastaanottovelvollisuutta vahvistettava. Vähimmäisetujen tasoja ja määräytymissääntöjä voidaan yhdenmukaistaa, jos se nähdään perustelluksi. Pitää kuitenkin huomata, että erilaisia tukimuotoja on kehitetty palvelemaan erilaisia tuen tarvitsijaryhmiä. Liiallinen yksinkertaistaminen merkitsisi ihmisten tarpeiden laiminlyöntiä samalla lailla kuin vastikkeettomuus monissa tapauksissa ihmisten jättämistä oman onnensa nojaan kuukausittaista rahasummaa vastaan.

Ministeri Tuula Haataisen kommenttipuheenvuoro

Sosiaaliturvan kannustettava oman elämän hallintaan ja työntekoon

Toimivan yhteiskunnan peruslähtökohtana on, että ihmiset voivat elättää itse itsensä ja perheensä. Kaikista pidetään kuitenkin huolta, eikä ketään jätetä heitteille oman onnensa varaan. Kaikille maksettava perustulo vaarantaisi tämän suomalaisen peruslähtökohdan sekä jakaisi kansan kahtia, sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen varoittaa perjantaina 23.2.2007 Kalevi Sorsa -säätiön tilaisuudessa.

Työnteon korostaminen ei merkitse pelkästään parempaa toimeentuloa ja ansiosidonnaisen sosiaaliturvan karttumista. Työ on tärkeää myös ihmisen henkiselle hyvinvoinnille ja sosiaalisille suhteille. Ihminen toteuttaa itseään työn kautta.

Olen nykyisen suomalaisen sosiaaliturvamallin kannalla. Se on kattava, mutta vaatii jatkuvaa kehittämistä. Sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että väliinputoamiset estetään ja että sosiaaliturva kannustaa oman elämän hallintaan ja työntekoon.

Perustulo olisi hyppy tuntemattomaan, jossa laskelmien mukaan kaikissa sosiaaliryhmissä olisi voittajia ja häviäjiä. Perustulon syvällisempi tarkastelu paljastaa mansikkaniityn alta sudenkuoppia, jonne moni viaton lammas saattaa pudota. Epävarmuus ja kilpailu omasta edusta voimistuisivat.

Perustulossa kysymys ei ole pelkästään laskuharjoituksista, vaan perustulolla olisi erittäin suuria vaikutuksia työmarkkinoiden täyden vapauttamisen kautta sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja työmarkkinapolitiikkaan. Puheenvuorojen käyttäjien taustaintressit on hyvä tuoda selkeästi esille. Tämä hyvinvointiyhteiskuntamme perusteet romuttava malli saakin mielenkiintoisella tavalla kannatusta sekä äärivasemmalta että äärioikealta.

Peruskoulun keskeytyminen ja peruskoulun jälkeen tapahtuva ”koulupudokkuus” ovat nuoren elämän kannalta suuria riskitekijöitä. Miten elämäntilanteeseen, jossa ei olla lapsia eikä aikuisia, sopisi huoleton perustulo? Onko vaarana, että ajokortti-iässä oleva nuori ajattelee pitävänsä välivuoden perustulon turvin, ajautuukin väärälle uralle, jossa välivuosi venähtääkin koko loppuelämäksi, 40-70 vuodeksi? Tämä on erittäin vakava kysymys niiden nuorten kohdalla, joilla on heikko koulumenestys eri syistä. Koulutuksen ja työn turvaaminen on parasta sosiaaliturvaa myös niille nuorille, joilla ei ole kotona aikuista, joka kannustaa opiskelemaan ja harrastamaan.

Perustulo on rahanjakomalli. Siitä puuttuu aktiivinen, työllistämisen välttämätön sosiaalinen ote. Pitkäaikaistyöttömyyden poistamiseen tarvitaan entistä parempaa työvoimaviranomaisten, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistä otetta.

Perustulon ongelmana on sen hinta. Olemassa olevien laskelmien mukaan se tulisi varsin kalliiksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että toimeentuloetuuksia tai esimerkiksi työllistämistoimia jouduttaisiin perustulon rahoittamiseksi leikkaamaan.

Perustulon lisäksi on esitetty suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän laajaa kokonaisremonttia. Myös näiden puheenvuorojen esittäjien taustaintressit olisi hyvä saada selville. Esimerkiksi koko eläkelainsäädäntömme on juuri uudistettu laajan yhteisymmärryksen hengessä. Onko nämä uudistukset tarkoitus avata?

Suomalainen sosiaaliturva on hyvin kattavaa ja kansalaiset pitävät sitä ja sen rahoitusta hyväksyttävänä. Ansiosidonnaiset etuudet ansaitaan ja rahoitetaan työnteon avulla. Perälautana ovat kaikille turvatut vähimmäispäivärahat ja toimeentulotuki viimesijaisena toimeentulon muotona. Vähimmäisturvan osalta kysymys on yksinkertaisesti niiden korvaustasosta.

Suomalainen sosiaaliturva ei ole valmis. Sosiaaliturvan ongelmakohdat pitääkin perata läpi. Mutta ongelmat eivät ole sellaisia, että niiden vuoksi pitäisi koko järjestelmä rakentaa uusiksi. Nykyisellä mallilla, jossa etuuksien perusteena on yhteisesti hyväksytty syy, on suomalaisten laaja tuki. Demokratiassa ei pidä vähätellä kansan enemmistön tahtoa.

Professori Pentti Arajärven kommenttipuheenvuoro

Perustulokeskustelua vaivaa epäselvyys

Perustulosta käytävää keskustelua vaivaa sekä sen taloudellisten että yhteiskuntapoliittisten vaikutusten osalta huomattava epäselvyys. Taloudellisten arvioiden tekeminen on vaikeaa siitä syystä, että mallit vaihtelevat jatkuvasti, jättävät runsaasti auki keskeisiäkin kysymyksiä, kuten palvelujärjestelmän, ansioon suhteutetut etuudet, verovähennykset ja joskus jopa etuuden tason. Jostain syystä erittäin harvoin, jos koskaan, lasketaan sitä, tarvitaanko enemmän vai vähemmän rahaa kuin ennen. Verottajan tulot on usein selvitetty, kun todistetaan, että verotus pysyy entisen tasoisena. Useimmissa järjestelmissä todistetaan melkein kaikkien voittavan jotakin ja samalla ehdotuksen olevan kustannusneutraali. Tieto perustulon rahoitustarpeista on yleensä tyhjän päällä.

Nykyisen sosiaaliturvan kritiikki on yksipuolista ja tarkoitushakuista. Kannustavuuden ongelma koskee sangen marginaalista ryhmää, mutta asian korjaamiseksi ammutaan tykillä kärpästä. Vastikkeellisuuden arviointi on erittäin puutteellista eikä ota huomioon vastikkeellisuuden erilaisia perusteita. Arvioinneissa ei edes eroteta etuuden lailla säädettyä tasoa esimerkiksi etuuden tason tarveharkinnasta (otetaanko huomioon henkilön tulot) tai koko tulonsiirron tarveharkintaisuudesta. Perustulon taso mitoitetaan tyypillisesti sellaiseksi, et­tei se takaa täyttä toimeentuloa, jolloin tarvitaan kaikki nykyiset syyperusteisetkin järjestelmät perustoimeentulon turvaamiseksi. Järjestelmän vähäisetkin byrokratian purkamishyödyt haipuvat.

Perustulon yhteiskuntapoliittiseksi vaikutukseksi todetaan tyypillisesti köyhyyden poistuminen (vaikka perustulo on jopa alempi kuin nykyiset vähimmäisetuudet) ja työllisyyden paraneminen. Nykyisin työttömyysturvaa saa vain, jos hakee työtä. Vähintään epäselvää on, miksi työllistyy paremmin saadessaan tuloa niin, ettei työtä tarvitse edes hakea. Perustulon kannustavuusloukkuja purkavat vaikutukset eivät voi olla niin mittavat.

Yhteiskuntapoliittisesti on merkittävää, että työttömyys eräällä tavalla häviää käsitteistöstä, koska kaikki saavat tuloa. Työvoimapalvelujen tarjoaminen muuttuu tavallaan tarpeettomaksi.

Pitkällä aikavälillä todennäköisesti perustulo syötäisiin palkankorotuksiin sisään, jolloin se paitsi alentaisi palkkoja myös alentaisi ansioihin suhteutettua sosiaaliturvaa. Yhteiskuntapoliittiset sukupolvivaikutukset olisivat varsin epäoikeudenmukaiset. Jollakin aikavälillä saattaisi myös syntyä kysymys siitä, miksi maksetaan toimeentuloa ihmisille, joilla ei ole mitään erityistä syytä olla toimeentulon ulkopuolella. Tällä hetkellä vastaavaa keskustelua käydään esimerkiksi päivähoito-oikeudesta. Jos perustulo pakottaisi työnantajat nostamaan vähiten haluttujen töiden palkkoja, mikseivät palkat nouse jopa sellaisella halutulla työvoimapulan alueella kuin terveydenhuollossa.

Raportin painoversion voi tilata lähettämällä sähköpostin yhtystietoineen osoitteeseen info@sorsafoundation.fi

Lataa koko tutkimusraportti pdf-muodossa tästä.

 


Kommentit

Kalevi Sorsa -säätiö