Miten talouspolitiikan arviointineuvostoa voisi kehittää?

Talouspolitiikan arviointineuvoston raporttien julkistuksista on tullut vuosittaisia mediatapahtumia. Sen kannanotot painavat suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa. Kalevi Sorsa -säätiön talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä avaa kirjoituksessaan, mikä talouspolitiikan arviointineuvosto oikein on ja miten sen toimintaa voisi kehittää. Arviointineuvoston toimintaa tulisi ohjata vahvemmin ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän talouspolitiikan tieteelliseen arviointiin.

Talouspolitiikan arviointineuvosto julkaisi vuosittaisen raporttinsa tiistaina 28.1.  

Raportti ei poikkea rakenteeltaan tai suosituksiltaan olennaisesti aiemmista raporteista. Aiempien raporttien tapaan se käsittelee talouden tilaa ja finanssipolitiikkaa. Lisäksi raportissa on tänä vuonna käsitelty kaupunkipolitiikkaa.  

Hallituksen finanssipolitiikan linjaa arviointineuvosto pitää jokseenkin sopivana, vaikka huomauttaakin, ettei suhdannetilanne ole välttämättä kaikista paras sopeuttamisen kannalta. Erityiskäsittelyssä tämän vuoden raportissa on hyvinvointialueiden rahoitus ja alijäämien kattaminen, johon neuvosto esittää ajallista joustoa.  

Tässä tekstissä päähuomioni ei kuitenkaan ole arviointineuvoston raportin suosituksissa. Sen sijaan käsittelen yleisemmin arviointineuvoston roolia tietopohjaisessa päätöksenteossa ja esitän siihen joitakin parannusehdotuksia.  

Talouspolitiikan arviointineuvoston tehtävistä on määrätty asetuksella 

Arviointineuvosto on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) yhteydessä toimiva, riippumaton asiantuntijataho, jonka tehtävänä on arvioida hallituksen talouspolitiikkaa ja sen tarkoituksenmukaisuutta.   

Neuvostolle annetut arviointikohteet pitävät arviointineuvoston toimintaa säätelevän valtioneuvoston asetuksen mukaan sisällään  

1. talouspolitiikan tavoitteiden tarkoituksenmukaisuuden 

2.  tavoitteiden saavuttamisen ja valittujen keinojen tarkoituksenmukaisuuden 

3. talouspolitiikan valmistelussa käytettyjen ennuste- ja arviointimenetelmien laadun 

4. talouspolitiikan eri osa-alueiden yhteensovittamisen ja kytkennät muihin yhteiskuntapolitiikan osa-alueisiin 

5. talouspolitiikan onnistumisen erityisesti talouskasvun ja vakauden, työllisyyden ja julkisen talouden pitkän ajan kestävyyden kannalta 

6. talouspolitiikan instituutioiden ja julkisen talouden rakenteiden tarkoituksenmukaisuuden  

Talouspolitiikan arviointineuvoston mandaatti onkin varsin laaja ja sen tarkoitus on tuoda riippumaton tutkijanäkökulma talouspolitiikan arviointiin. Riippumattomuuden kannalta voidaan pitää ongelmallisena, että hallitus nimittää arviointineuvoston, jonka tehtävä on arvioida sen omaa toimintaa. Riippumattomuutta kuitenkin korostaa se, että nimitykset perustuvat yliopistojen sekä Suomen Akatemian ehdotuksiin. 

Käytännössä jäseninä toimineet ovat olleet professoreita tai työelämäprofessoreita. He toimivat professorin tehtäviensä ohessa arviointineuvoston jäseninä ja saavat työstään neuvostossa kokouspalkkioita. Lisäksi neuvostolla on sihteeristö, johon kuuluvat pääsihteeri ja tutkija, jotka ovat palvelussuhteessa VATT:n.  

Valtiontaloudellisen tarkastusvirasto VTV:llä ja Talouspolitiikan arviointineuvostolla on osin päällekkäinen rooli 

Poliitikkojen toiminnan ja harjoitetun politiikan riippumaton arviointi on tärkeää onnistuneen tietopohjaisen politiikan ja demokraattisen vastuullisuuden näkökulmasta. Talouspolitiikan arviointineuvosto ei ole ainut taho, joka arvioi kriittisesti hallituksen talouspäätöksiä. Myös kansainväliset järjestöt kuten kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD sekä Euroopan komissio arvioivat Suomen taloutta ja talouspolitiikkaa.  

Talouspolitiikan arviointineuvosto on suomalainen vastine useissa muissakin maissa viime vuosikymmeninä perustetuille finanssipoliittisille neuvostoille, joita on haluttu perustaa finanssipolitiikan kurinalaisuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.  

Myös Euroopan unionin finanssipoliittinen sopimus vuodelta 2013 velvoittaa finanssipolitiikan sääntöjen riippumatonta valvontaa. Tämä tehtävä annettiin Suomessa finanssipoliittista sopimusta toimeenpanevan lain nojalla VTV:lle, vaikka sen antamista pohdittiin myös arviointineuvostolle.   

Suomessa onkin ollut kaksi finanssipolitiikkaa arvioivaa tahoa, kun arviointineuvosto perustettiin VTV:n rinnalle. Sen vuoksi eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön pohjalta selvitetään tällä hetkellä VTV:n ja arviointineuvoston päällekkäisiä tehtäviä ja finanssipolitiikan arvioinnin toteuttamista tulevaisuudessa.  

Arviointineuvoston vahvuus verrattuna VTV:on ja talouspolitiikkaa arvioiviin kansainvälisiin järjestöihin on sen tiiviissä kytköksessä tiedeyhteisöön. Tämä mahdollistaa laajemman arviointinäkökulman ja tutkimuksesta nousevat avaukset verrattuna VTV:n, joka keskittyy enemmän esimerkiksi laillisuusvalvontaan valtion varojenkäytössä. Tutkijataustaustaisen Talouspolitiikan arviointineuvoston voi myös nähdä riippumattomampana puoluepolitiikasta kuin eduskunnan alaisuudessa toimivan VTV:n. 

Päällekkäisyyksien poistamista pohdittaessa ei tulisi pohtia ainoastaan resurssien yhdistämistä ja mahdollisia säästöjä vaan myös toimijoiden erilaisia rooleja ja niiden parempaa toteutusta. Korostamalla eri toimijoiden vahvuuksia voidaan saada kokonaisuudesta enemmän irti.  

Arviointineuvoston erityispiirre on siinä, että sen jäsenet edustavat tiedeyhteisöä. Neuvostoon kuuluu viisi jäsentä, joista yksi toimii puheenjohtajana. Jäsenistä neljä edustaa taloustieteellistä ja yksi muuta yhteiskuntatieteellistä asiantuntemusta. Vähintään yksi jäsen toimii kansainvälisessä tiedeyhteisössä. 

Koska finanssipolitiikan sääntöjen noudattamisen valvonta on annettu VTV:lle, talouspolitiikan arviointineuvosto voisi keskittyä talouspolitiikan laajempaan tieteelliseen arviointiin.  

Nykyisellään arviointineuvoston raportit sisältävät analyysin ohella pitkälti samaa talouspolitiikan tilastojen kuvausta kuin VTV:n raportit. Tältä osin voitaisiin poistaa päällekkäisyyttä siten, että arviointineuvosto nojaisi kuvauksissa VTV:n aineistoihin. Näin arviointineuvosto voisi keskittyä analysoimaan nykyistä perusteellisemmin talouspolitiikan valintoja uusimman tutkimuksen pohjalta. Tarkastustyyppinen toiminta ja finanssipoliittisten tavoitteiden noudattamisen arviointi voisi puolestaan olla ensisijaisesti VTV:n vastuulla. 

Talouspolitiikkaa ei ole enää varaa arvioida erillään ympäristöpolitiikasta 

Samalla arviointineuvosto voisi tarkastella uudelleen sisällöllisiä painopisteitään. Suomessa on ollut puutteita erityisesti ekologisen siirtymän tiedontuotannossa.  

Kohdistamalla talouspolitiikan arviointineuvoston toiminnan vahvemmin oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän arviointiin ja ennakointiin voitaisiin paikata ekologisen siirtymän tiedontuotannon aukkoja.  

Valtioneuvoston asetuksen mukaan neuvoston tulee arvioida talouspolitiikan onnistumista suhteessa erityisesti talouden kasvuun ja vakauteen, työllisyyteen ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Lisäksi on erikseen mainittu talouspolitiikan kytkennät muihin politiikan osa-alueisiin. Näitä osa-alueita ei ole kuitenkaan tarkennettu.  

Finanssipolitiikkaa käsittelevää osuuteen on sisältynyt vuoden 2021 raportista asti ilmastopolitiikkaa ja sen finanssipoliittisia vaikutuksia käsittelevä osio. Neuvoston mandaattiin ei ole kuitenkaan kirjattu ympäristöpolitiikkaa erikseen. Sen käsittely on siis neuvoston jäsenten oman harkinnan varassa.  

Ilmastokriisin, luontokadon ja muiden ympäristöongelmien torjunta liittyvät vahvasti talouspolitiikkaan ja ne ovat lähivuosikymmenien politiikan tärkeimpiä tehtäviä. Siksi olisi perusteltua kirjata arviointineuvostoa koskevaan asetukseen sen velvollisuus arvioida talouspolitiikkaa myös oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän toteutumisen näkökulmasta. Asetuksessa olisi aiheellista huomioida erikseen myös sosiaalinen oikeuden­mukaisuus, sillä esimerkiksi eriarvoisuudella on olennainen vaikutus talouteen. 

Talouspolitiikan arviointineuvostolla pitäisi olla riittävän monipuolista osaamista, jotta se pystyisi arvioimaan ekologisen siirtymän oikeudenmukaista etenemistä. Sitä edistäisi esimerkiksi ilmasto- tai kestävyystieteiden edustajan nimittäminen neuvostoon. Toisaalta se voisi kaventaa neuvoston muuta osaamista, jos kokoonpanoa ei samalla kasvatettaisi. Toinen vaihtoehto olisi lisätä Talouspolitiikan arviointineuvoston ja ilmasto- ja luontopaneelin välistä yhteistyötä.  Paneelit ja arviointineuvosto voisivat esimerkiksi kirjoittaa osan raportista yhdessä. 

Jussi Systä vastaa säätiön talouspolitiikan tutkimuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Systä viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.