Työajan lyhentämisen pitkä perinne ja tulevaisuus

Koronakriisi on myllertänyt työelämää tavalla, josta tuskin nähdään suoraa paluuta entiseen. Etätyöt ovat lisääntyneet ja työaikakokeiluja tai suosituksia lyhyemmästä työajasta on aloitettu ainakin Ranskassa ja Espanjassa. Avaako koronakriisi mahdollisuuden työajan lyhentämiselle myös Suomessa?

Kirjoittaja Samuli Sinisalo Samuli Sinisalo Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolla -hankevastaava

Sorsa-säätiölle kirjoittamassaan katsauksessa Työajan lyhentämisen pitkä perinne – ja tulevaisuus työmarkkinaneuvos ja valtiotieteiden tohtori Pekka Peltola tekee katsauksen työajan historialliseen kehitykseen, työajan tutkimuksen haasteisiin ja tulevaisuuden kehitystrendeihin.

Julkaisussa Peltola toteaa, että työn tuottavuuden kasvu on mahdollistanut työajan lyhentämisen. Työajan lyheneminen ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan on useimmiten seurausta työntekijöiden vaatimuksista, jotka ovat ajoittain aiheuttaneet veristäkin kamppailua työnantajien kanssa. Viime vuosina tuottavuuden kasvu on kanavoitu useammin palkankorotuksiin ja sitä kautta kulutuksen lisäämiseen kuin työajan lyhentämiseen.

Katsauksessaan Peltola kiinnittää huomiota myös yhteen tärkeään, mutta usein huomiotta jääneeseen trendiin. Tehtyjen työtuntien määrä Suomessa on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana vähentynyt, vaikka samalla tarkastelujaksolla väestö, työikäiset ja työvoima ovat lisääntyneet. Koska vähentynyt työnteko ei ole heijastunut työaikaan, olemme nähneet samalla aikajänteellä työttömyyden lisääntyvän.

Perusteet työajan lyhentämiseen ovat muuttuneet historiallisesti. Teollistumisen alkuaikoina motiivina oli työntekijöiden terveyden turvaaminen. 1970-luvun paikkeilla ruvettiin lisäksi keskustelemaan työajan lyhentämisen työllisyysvaikutuksista. Uusien tutkimusten mukaan työajan lyhentämiselle olisi myös ekologisia perusteita, sillä lyhyempi työaika näyttää kuormittavan ympäristöä vähemmän. Koronan jälkeinen kollektiivinen downshiftaus työelämässä voisi siis tehdä hyvää paitsi yksilöille, myös työllisyydelle ja ympäristölle.

Julkaisu on osa Kalevi Sorsa -säätiön Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle -hanketta (2019–2023), joka tarkastelee ekologisen kriisin syitä ja yhteiskunnallisia seurauksia sekä pyrkii löytämään oikeudenmukaisia ratkaisuja yhteiskuntien saattamiseksi kestävälle uralle. Hankkeessa on julkaistu myös hankevastaava Samuli Sinisalon Työajan lyhentämisen ekologiset vaikutukset ja Pekka Peltolan Lyhyemmän työajan kokeilut Suomessa 1996–1999.

Julkaisu on luettavissa PDF:nä ja Issuussa.

Lisätietoja:

Samuli Sinisalo, samuli.sinisalo @ sorsafoundation.fi, 040 7050 398

Pekka Peltola, peltola.pekka @ gmail.com, 050 555 4394