Kokemus Itämeren ympäriltä: Pohjoismainen malli kantaa

Viimeiset kuukaudet on oikeistosta kasvun eväiksi esitetty niin palkka- kuin veroalea sekä sosiaali- ja työllisyysturvan heikennyksiä.

Niin sanottua Saksan mallia on esitetty esimerkiksi muille, koska vaihtotase on ylijäämäinen ja maa on pärjännyt hyvin kriisissä. Mutta sama malli on yhdessä maailman rikkaimmissa maissa johtanut palkkaköyhyyteen ja kasvaviin yhteiskunnallisiin kuiluihin, kun rikkaan rikastuvat, köyhät köyhtyvät ja keskiluokka kärvistelee peloissaan siinä välissä. Joka toinen uusi työpaikka on määräaikainen. 1,5 miljoonaa saksalaista tienaa niin vähän, että joutuu päivittäin soppajonoon. Onko se kestävä malli?

Mielenkiintoisen vertailukohdan antaa myös Viron malli, joka nojautuu alhaisiin veroihin ja niukkaan säätelyyn. Finanssikriisin jälkeen on tehty sisäinen devalvaatio palkkoja alentamalla. Mutta tästä huolimatta suorat ulkomaalaiset investoinnit Suomeen ovat yhdeksän kertaa suuremmat kuin Viroon. Tämä johtuu Viron sosialidemokraattien puheenjohtaja Sven Mikserin mukaan siitä, että maassa ei ole sijoitettu inhimilliseen pääomaan. Hän kuvaili Viron kärsivän käänteisestä Dépardieu-ilmiöstä: Lähdetään alhaisten veroja ja palkkojen maasta korkeiden verojen ja palkkojen maihin.

Finanssikriisin jälkeen on puhuttu myös Latvian ihmeestä. Onhan maa, jonka BKT laski yli 20 prosenttia finanssikriisissä, rajuilla leikkauksilla ja sisäisellä devalvaatiolla onnistunut saamaan BKT:n kasvuun ja työttömyyden laskemaan viisi prosenttiyksikköä huipustaan (19 prosentista 14 prosenttiin). Mutta työttömyys on edelleen yhdeksän prosenttiyksikköä korkeampi kuin ennen kriisiä, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana Latvian väestö on pienentynyt roimasti kun yli 180 000 henkilöä on muuttanut ulkomaille työn ja paremman palkan perässä. Onko se kestävä malli?

Myös Ahvenanmaalle muuttoliike on ollut tärkeä varaventtiili työmarkkinoilla. Mutta maakunta, jonka nuori väestö muuttaa opintojen takia pois, joutuu ponnistelemaan saadakseen osan väestöstä muuttamaan takaisin (arviolta puolet palaa). Koska he eivät pysty tarjoamaan huikeita uramahdollisuuksia ja he tarjoavat muita arvoja, kuten hyvän peruskoulun ja hoivan sekä perheystävällisen työelämän.

Antaako eteläisen Itämeren valtioiden kokemukset perusteita luopua pohjoismaisesta mallista? Vai kannattaisiko meidän sittenkin pitää siitä kiinni. Onhan se tuottanut tulosta ja nostanut Pohjoismaat kaikkien hyvinvointi ja kilpailukykymittareiden kärkeen. Jopa Economist lehti on valinnut sen uudeksi supermalliksi [lue myös mitä Economist ei kerro Pohjoismaista].

Seuraavien kahden vuoden aikana tulee paljon pohjaa keskustelulle pohjoismaisesta mallista ja sen tulevaisuudesta kun Pohjolan työväenliikkeen yhteistyökomitea SAMAKin kunnianhimoisesta NordMod2030-tutkimushankkeesta valmistuu keväästä lähtien maaraportteja ja temaattisia raportteja jotka antavat kuvan mallin nykytilasta ja toimintaympäristön muutoksista. Kiinnostavaa keskustelua ennakoi myös se, että Pohjoismainen ministerineuvosto on yhdessä työnantajajärjestöjen kanssa julistanut haun tutkimukselle pohjoismaisesta mallista, jonka lähtökohdat ja oletukset ovat päinvastaisia NordMod2030 hankkeeseen nähden.

Lue Antti Alajan blogi palkanalennusten talousvaikutuksista Euroopassa.

Katso Viron sosialidemokraattien puheenjohtaja Sven Mikserin puhe (alkaa 44 minuutin kohdalla) SAMAK:n vuosikokouksessa 28.1.2013 sekä kohokohdat SAMAKin Itämerikonferenssista eli Saksan sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Sigmar Gabrielin puhe (alkaa 21 minuutin kohdalla), Euroopan demarinuoret ECOSY:n puheenjohtaja Kaisa Pennyn puhe nuorisotyöttömyydestä (alkaa 1:05:20) sekä Ruotsin LO:n tuoreen puheenjohtaja Karl-Petter Thorwaldssonin puhe (alkaa 3:07:20) ammattiyhdistysliikkeen ja sosialidemokraattien yhteistyöstä.