Maailman onnellisimman kansan hyvinvointi jakautuu epätasaisesti

Suomalaiset ovat keskimäärin aikaisempaa tyytyväisempiä elämäänsä. Keskiarvot kätkevät kuitenkin taakseen väestöryhmittäisiä eroja. Suomalainen verojärjestelmä on lisännyt vaurauden kasaantumista ylimmille tuloluokille vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen. Tämä selviää Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022 -raportistamme.

Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022 -raportin on kirjoittanut 12 meritoitunutta eriarvoisuustutkijaa, jotka tarjoavat lukuisia politiikkatoimia, joiden avulla voidaan lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Teos on jatkoa vuonna 2020 ilmestyneelle samannimiselle teokselle, joka synnytti vilkasta keskustelua eriarvoisuuden merkityksistä.

Koettua hyvinvointia vähentävät erityisesti toimeentulovaikeudet, joista kärsivät muita useammin yksinasuvat ja yksinhuoltajat. Teoksen keskeinen sanoma on, että sekä tulo- ja varallisuuseroihin että koettuun hyvinvointiin liittyvää eriarvoistumista on torjuttava aktiivisesti. Se on tärkeää sekä demokratian toteutumisen että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi.

Verojärjestelmä kasvattaa tulo- ja varallisuuseroja

VATT:n erikoistutkija Marja Riihelä ja taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala tarkastelevat tulo- ja varallisuuserojen kehitystä eriytetyn verojärjestelmän aikana. Vuonna 1993 tehtyjen reformien vuoksi verotuksen progressiivisuus väheni voimakkaasti, kun ansio- ja pääomatulojen verotus eriytettiin. Se on lisännyt tulo- ja varallisuuseroja viime vuosikymmeninä.

Ylimmän yhden prosentin varallisuus Suomessa jopa viisinkertaistui vuosina 1987–2019, kun taas alimmassa 90 prosentissa kasvu oli vähäistä.

Verotuksen keinoin olisi kuitenkin mahdollista hillitä tulo- ja varallisuuserojen kasvua. Riihelä ja Tuomala ehdottavat yhtenäiseen tuloverotukseen siirtymistä. Silloin progressiivisen tuloveron kohteena olisivat kaikki tulot eli sekä ansio- että pääomatulot.

– Pääomatulojen verotuksen ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja parantaisi samalla tuottavuutta sekä tuotannolliseen toimintaan investoimisen taloudellisia kannustimia. Se vähentäisi myös haitallista verosuunnittelua, Riihelä ja Tuomala tiivistävät.

Köyhyys vauraassa maassa

Riihelä ja Tuomala tarkastelevat teoksessa myös suomalaista köyhyyttä globalisaatiokehityksen aikakaudella. Vaikka köyhyysasteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, erityisen ongelmalliseksi on muodostunut köyhyyden pitkittyminen, jonka vaikutukset etenkin lapsiin ovat haitallisia. Äärimmäisen köyhyyden tilat ovat kuitenkin Suomessa harvoin pysyviä.

Köyhyyden torjumisessa Riihelä ja Tuomala korostavat kohdennetun sosiaaliturvan lisäksi hyvinvointipalvelujen saatavuutta.

– Universaaleilla ohjelmilla voidaan välttää tulosidonnaisen sosiaaliturvan ongelmia, kuten sosiaalista häpeää ja etujen vähäistä käyttöä. Julkisesti tarjottu peruskoulutus, perusterveydenhoito, lasten ja vanhusten hoito ja muut sosiaalipalvelut ovat ei-rahamääräistä ‘perustuloa’, joiden tulee olla kaikkien saatavilla, Riihelä ja Tuomala toteavat.

Tuloilla on yhteys äänestysvalintoihin

Suurituloiset ovat selvästi pienituloisia ahkerampia äänestäjiä, mutta miten suurituloiset äänestävät? THL:n tutkimuspäällikkö Timo M. Kauppinen, yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass ja viestinnän professori Anu Kantola tutkivat, mitä puolueita kunnallisvaaleissa 2021 äänestettiin suhteessa siihen, kuinka paljon äänestysalueella asui suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluvia.

Kokoomus oli suurituloisten selvä suosikkipuolue, mutta myös RKP:n ja vihreiden kannatus on suhteessa korkeampi suurituloisilla alueilla.

Demokratian kannalta alueellisella segregaatiolla voi olla negatiivisia vaikutuksia.

– Erityisesti kuntavaaleissa voi olla konkreettista merkitystä sillä, miltä asuinalueilta puolueet keräävät kannatuksensa. Suurituloiset alueet voivat saada etua kunnan päätöksenteossa, koska niillä äänestetään ahkerasti, äänet keskittyvät muutamille puolueille ja valtuustoon päädytään useammin suuri- kuin pienituloisilta alueilta, Kauppinen, Wass ja Kantola huomauttavat.

Perhetausta vaikuttaa omalle sukupuolelle tyypillisen ammatin valintaan

Koulutus- ja ammattialojen jakautumista miehille ja naisille tyypillisiin eli sukupuolen mukaiseen segregaatioon tarkastellaan usein yksinomaan kulttuurisesta näkökulmasta.

Sosiologian yliopistonlehtori Irene Prix, THL:n erikoistutkija Outi Sirniö ja sosiologian apulaisprofessori Elina Kilpi-Jakonen tarkastelevat sukupuolisegregaatiota koulutuksessa laajemmasta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden näkökulmasta ottamalla huomioon sosioekonomisen perhetaustan opintovalintojen taustalla.

Esimerkiksi miehet valitsevat todennäköisemmin naisvaltaisen, kuten opetus-, hoiva- tai sosiaalialan, jos tekevät samalla luokkanousun.

Sukupuolisegregaation purkamiseksi on tuettava ihmisten pragmaattisia motiiveja ja mahdollisuuksia opiskella ja työskennellä omalle sukupuolelle epätyypillisillä aloilla. Lisäksi segregaatioon voidaan vaikuttaa muilla yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävillä toimilla, kuten parantamalla naisvaltaisten ja yhteiskunnallisesti tärkeiden alojen työoloja ja palkkausta.

– Miesten osuuden kasvattaminen hoiva-alalla aikuisten alanvaihtoa helpottamalla vaikuttaisi välillisesti myös kulttuurisiin käsityksiin alasta, mikä vuorostaan vaikuttaisi nuorten alavalintoihin, Prix, Sirniö ja Kilpi-Jakonen toteavat.

Elämään tyytyväisyys on lisääntynyt pitkällä aikavälillä

Väitöskirjatutkija Niko Eskelinen, Diakonia-ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Sakari Kainulainen, väitöskirjatutkija Pietari Kujala ja sosiologian professori Mikko Niemelä kirjoittavat siitä, miten suomalaisten koettu hyvinvointi on kehittynyt 2000-luvulla ottaen huomioon väestöryhmittäiset erot.

Onnelliseksi itsensä kokevien osuus on Suomessa noussut vuosien 2012 ja 202 välillä. Kuitenkin työttömistä jopa noin joka kuudes (14,7–17,7 %) raportoi kokevansa onnellisuutta harvoin tai ei koskaan.

Taloudellisen hyvinvoinnin merkitys korostuu ihmisten kokemassa elämään tyytyväisyydessä, minkä vuoksi tulosiirto- ja palvelujärjestelmä on tärkeässä roolissa, kun edistetään suomalaisten hyvinvointia.

Koettu hyvinvointi sisältää kuitenkin useita hyvinvoinnin osa-alueita, kuten sosiaaliset suhteet ja turvallisuus, joiden kehittäminen vaatii laaja-alaista ja poikkihallinnollista yhteiskuntapolitiikkaa. Tämän tulisi näkyä esimerkiksi tulevassa sosiaaliturvauudistuksessa.

– Etuusjärjestelmän tulisi olla mahdollisimman selkeä, jotta se luo ihmisille mahdollisuuden rakentaa itselleen toimiva ja ennakoitava arki.

Kirjan on toimittanut Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Anna Rajavuori.

– Kalevi Sorsa -säätiön tavoitteena on lisätä ymmärrystä eriarvoisuudesta manitahoisena yhteiskunnallisena ilmiönä ja tuoda esiin perusteltuja ideoita ja politiikkakeinoja, joiden avulla eriarvoisuuskehitystä voitaisiin tasata, toteaa Rajavuori.

Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022 on osa Kalevi Sorsa -säätiön viisivuotista eriarvoisuuden vähentämisen hanketta (2019–2023). Kirjan on kustantanut Into Kustannus.

Lisätietoja:

Anna Rajavuori

hankevastaava, Kalevi Sorsa -säätiö

p. 050 556 2447

anna.rajavuori@sorsafoundation.fi