Voiko koronakriisi tuoda mitään hyvää?

Sorsa -säätiö on kutsunut eri alojen asiantuntijoita pohtimaan miten koronaviruksen aiheuttama kriisi vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin kestäessään ja ennenkaikkea sitä, miten tästä tullaan pääsemään eteenpäin.

Tässä artikkelissa Sorsa-säätiön Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle -hanketta vetävä Samuli Sinisalo käy läpi sitä mitä koronakriisistä voitaisiin oppia erityisesti työelämää ja ilmastoa koskien.

Kirjoittaja Samuli Sinisalo Samuli Sinisalo Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolla -hankevastaava

Koronapandemian tartuntahuippu on ennusteiden mukaan Suomessa ja suurimmassa osassa maailmaa vielä edessäpäin, emmekä vielä tiedä miten vakavaksi tilanne äityy. Tässä vaiheessa voi silti havainnoidea niitä muutoksia, joita korona ja sen vastaiset toimet ovat aiheuttaneet ja mitä kriisin jälkeen seuraa. Kuten kirjailija Arundhati Roy katsauksessaan Intian tilanteesta toteaa: ”Pandemiat ovat pakottaneet ihmiset poikkeamaan menneisyydestään kuvittelemaan maailman uudestaan.” Kriisin jälkeen tuskin halutessammekaan voisimme palata tilanteeseen, josta lähdimme, joten on hyvä visioida mihin yhteiskuntana voisimme pyrkiä. Haluan kiinnittää huomiota kahteen positiiviseen asiaan: ilmastopäästöjen vähenemiseen ja työelämän parantamiseen. Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa ja mitä näistä voimme ottaa mukaan, kun koronan käynnistämät poikkeusolot joskus tulevat päätökseen?

 

Koronakriisin ilmastovaikutuksia

Paradoksaalisesti talouden alasajo koronan edellyttämien eristystoimien takia on ilmaston kannalta positiivinen asia. Se on samalla johtanut ilmansaasteiden vähenemiseen sekä Kiinassa että Italiassa paikallisesti. Paikallisten ilmansaasteiden vähenemisen lisäksi kasvihuonekaasupäästöt ovat pienentyneet. Maailman suurimman kasvihuonekaasujen päästäjän eli Kiinan kohdalla sillä voi olla globaalia merkitystä, sekä sillä missä määrin taloudelliset poikkeusolot leviävät muihin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta tutkitaan Havaijin Mauna Loalla, josta maailmankuulu aaltoillen nouseva Keelingin käyrä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta on peräisin. Toistaiseksi vuoden 2020 osalta ollaan matkalla korkeaan hiilidioksidihuippuun. Vielä ei tiedetä, jäävätkö koronakriisin ilmastovaikutukset paikallisiksi, vai nähdäänkö globaaleissa hiilidioksidtrendeissä muutoksia. Asiaa seurataan, ja jos taloudelliset poikkeustoimet jatkuvat ympäri maailmaa pitkään, saattaa se näkyä paikallisen ilmanlaadun paranemisen lisäksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa.

Päästöjen hetkellistä vähenemistä tärkeämpää ilmaston kannalta onkin mitä tapahtuu pitkässä juoksussa. Varsinkin kun taloutta voidaan jälleen ympäri maailman käynnistää kriisin akuutin vaiheen jälkeen. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Kiinassa laajennettiin hiilivoiman käyttöä kriisiä edeltäneestä ajasta – nyt olisi tärkeää, että vastaava ei tapahdu Kiinassa tai muuallakaan. Tutkijat varoittavat, että koronan aiheuttama poikkeustila saattaa jäädä vain alkusoitoksi ilmastonmuutoksen aiheuttamille poikkeusoloille.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA kehottaakin asettamaan uusiutuvan energian koronakriisin vastaisten elvytyspakettien keskiöön. Monet valtiot ovatkin mobilisoimassa koronakamppailuun taloudellisia resursseja, joiden suuruusluokka on verrannollinen siihen, mitä hiilineutraaliuden saavuttamisen on arvioitu vaativan. Esimerkiksi EU:n hiilineutraaliuteen vuonna 2050 tähtäävä Vihreä investointiohjelma on arvioitu 1000 miljardin suuruiseksi, kun koronan vastainen hätärahoitusohjelma oli alkuvaiheessa 750 miljardin suuruinen, lisää todennäköisesti tarvitaan. Näitä resursseja pitäisi käyttää akuutin kriisin taltuttamiseen, mutta samalla myös tulevien kriisien välttämiseen saattamalla yhteiskuntia kestävälle uralle, esimerkiksi Suomessa ehdotetun Ekologisen jälleenrakennuksen, tai Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, tai USA:ssa Green New Dealin kaltaisten uudistusohjelmien ekologiseenkestävyyteen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden mukaisesti.

Toki korona aiheuttaa myös lisähaasteita kansainväliselle ilmastopolitiikalle. Esimerkiksi ensi marraskuulle aikataulutetut YK:n ilmastoneuvottelut on jo tässä vaiheessa siirretty seuraavalle vuodelle, samoin kuin niihin valmistavat kokoukset on siirretty eteenpäin. Tämä vaikeuttaa esimerkiksi normaalin aikataulun mukaista Pariisin ilmastosopimusten päästövähennystavoitteiden välitarkastelua ja kunnianhimon nostoa.

 

Koronakriisi työelämä kannalta

Mahdollisten positiivisten ilmastovaikutusten lisäksi toinen positiivinen kulma kriisiin voidaan hakea työelämän muutoksesta. Toki tällä hetkellä maailmalla miljoonat ja Suomessa sadat tuhannet ovat työttömänä, lomautettuna, tai uhan alla. Mutta tämä jää toivottavasti lyhytkestoiseksi poikkeusajaksi, josta selvitään mahdollisimman pienin inhimillisin vaurioin. Missään tapauksessa nykytilanne ei kelpaa kriisin jälkeisen ajan tavoitteeksi.

Ylen teettämän tutkimuksen mukaan noin miljoona suomalaista tekee etätöitä ja viihtyy sen parissa niin hyvin, että aikovat jatkaa etätöiden tekemistä myös tulevaisuudessa. Etätöiden tekeminen antaa erilaisen mahdollisuuden järjestellä omaa työntekoaan ja monin paikoin jopa tehostaa sitä, kun paljon ei-välttämättömiä asioita karsiutuu pois. Työhön ja muihin asioihin käytetyn ajan suhde pakostakin uudistuu, kuten sen kriisin keskellä ja ajan myötä ylipäätään pitääkin.

Jo ennen koronakriisiä nimittäin nousi esiin useita uutisia, miten luovan alan yrityksissä päätettiin kokeilla lyhennettyä työaikaa. Osalla malli oli kuuden tunnin työpäivä, osalla nelipäiväinen viikko. Microsoft Japanissa ehti jo raportoida positiivisia tuloksia nelipäiväisestä työviikosta. Tällä hetkellä noille työstä vapaille tunneille on epäilemättä käyttöä, kun päivähoitoa on rajattu ja kouluja suljettu, moni kotonaan työskentelevä joutuu tasapainottelemaan esimerkiksi työn ja lastenhoidon kanssa. Päivästä työhön käytettyjen tuntien määrä etätyöläisillä saattaa jäädä normaalista, mutta toisaalta turhan karsiutuessa minimiin, työhön käytetyistä ajasta tehokasta työaikaa saattaa olla yhtä paljon tai enemmänkin kuin tavallisesti.

Tietenkään etätyömahdollisuus ei koske tasapuolisesti kaikkia. Kantarin tutkimuksen mukaan etätöitä tekevät ne lähinnä johtajat ja ylemmät toimihenkilöt. Samaan aikaan työntekijät ylipäätään ja erityisesti hoiva- ja palvelualojen työntekijät sekä alustojen kautta toimeentulonsa ansaitsevat jatkavat omia töitään lähes entiseen malliin pandemiasta huolimatta. Yhtäkkiä nämä usein matalapalkka-aloiksi mielletyt tehtävät ovatkin tunnistettu niin tärkeiksi, että niistä ei kriisinkään keskellä voida luopua. Maailmalla varsinkin hoitohenkilökunnasta on pulaa, mutta Suomessa töitä tehdään edelleen entisellä palkkatasolla, vaikka käynnissä olevien työehtosopimusneuvotteluiden kautta arvostuksen osoittamiseen myös rahallisesti olisi ns. tuhannen taalan paikka.

Työntekijöiden lisäksi tilanne on synkkä myös monille yrittäjille. Monilla vuosia rakennetulta liiketoiminnalta on kysyntä loppunut kuin seinään. Onneksi Suomessa on yleisesti verrattain hyvä sosiaaliturva, jota on nyt tuotu aiempaa paremmin myös yrittäjien saataville – yritysten tukemisen lisäksi. Sosiaaliturvan kehittämistä lukuun ottamatta tilanne on kuitenkin toivottavasti tilapäinen ja lyhytaikainen.

 

Työelämä ja ilmasto kriisin jälkeisessä ajassa

Itse soisin, että koronakriisin seurauksena suhteemme työhön muuttuisi myös pysyvämmin. Ehkä tulevaisuudessa voisimme kaikki käyttää töihin vähemmän aikaa. Kriisi on opettanut, että monia töitä voidaan tehdä aiempaa enemmän etänä, joustavammin, paremmin tai mukavammin. Jo kriisin aikana työajan lyhentämistä on myös mahdollista käyttää lomautuksien tai irtisanomisten vaihtoehtona, jossa sekä työntekijät, työnantajat että julkinen sektori voittavat, kuten STTKn ekonomisti Patrizio Laina on laskenut. Työajan lyhentämiseen on jo työntekijöiden puolella toimiva järejstelmä, soviteltu päiväraha. Mikä Suomesta puuttuu, on kannustin työnantajille työajan lyhentämiseen lomautusten ja irtisanomisten sijaan. Kriisin aikana kehitetty järjestelmä voisi kantaa myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Kriisinjälkeisessä maailmassa olisi oikeudenmukaista, jos monissa yhteiskunnan kannalta välttämättömissä tehtävissä työskentelevät voisivat joko käyttää työhönsä vähemmän aikaa tai saada parempaa korvausta tekemästään työstä. Tietotöissä tunnit eivät välttämättä merkitse, mutta olisikin aika ruveta keskustelemaan miten töiden tekemistä voitaisiin joustavoittaa ja myös vähentää kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Ilmaston kannalta työelämän kehittäminen tähän suuntaan on tärkeää siksi, että tehdyillä työtunneilla ja yhteiskuntien aiheuttamalla ympäristöpaineella on yhteys. Mitä enemmän työskentelemme, sitä enemmän vahingoitamme ympäristöä ja pahennamme ilmastokriisiä. Työajan lyheneminen koronakriisin aikana ja sen takia voisi olla osa yhteiskuntien jälleenrakennusta kestävälle pohjalle.

Arundhati Royn sanoin kriisi voi toimia porttina parempaan tulevaisuuteen. Parhaassa tapauksessa koronakriisi voitaisiin tulevaisuudessa muistaa suuren kärsimyksen, tai Suuren Tasoittajan sijaan Suurena Kohtuullistajana, jonka aikana tehtiin uudistuksia, joiden vuoksi sekä ihmiset että planeetta alkoivat voida paremmin.

 

-Samuli Sinisalo

 

Samuli Sinisalo vastaa Kalevi Sorsa -säätiön ”Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle” -hankkeesta, jossa tarkastellaan ekologisen kriisin syitä ja yhteiskunnallisia seurauksia, sekä pyrkii löytämään oikeudenmukaisia ratkaisuja yhteiskuntien saattamiseksi kestävälle uralle.