Eriarvoisuuksien Suomi – Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

Suomalainen hyvinvointivaltio rakentuu ajatukselle hyvinvoinnin tasaisesta jakautumisesta koko maahan. Elinkeino- ja väestörakenteen muutos yhdistettynä kaupungistumiseen ovat aiheuttaneet sen, ettei hyvinvointi jakaudu tosiasiassa tasaisesti maan eri osiin. Raportti Eriarvoisuuksien Suomi – Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa tarkastelee hyvinvoinnin alueellisia eroja.

– Analyysimme yhtenä selkeänä tuloksena on, että hyvinvointi kiinnittyy Suomessa kaupungistumiseen, kuvaa Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Maija Mattila, joka on yksi raportin kirjoittajista.

Katso julkaisutilaisuuden tallenne tästä.

Raportti jakaa Suomen kunnat neljään ryhmään hyvinvoinnin edellytyksistä kertovien mittarien perusteellaNe kuvaavat esimerkiksi työllisyysastetta, huoltosuhdetta, lasten köyhyysriskiä, tuloja, terveydenhoitosektorilla työskentelevien määrää, asuntolainoja, äänestysaktiivisuutta, laajakaistan kattavuutta sekä sisäistä muuttoliikettä.

Suomalaisten hyvinvointi on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja suurten kaupunkien ympäryskuntiin

Suomalaiset ovat hyvinvoivempia pääkaupunkiseudulla, pienemmillä paikkakunnilla Turun, Tampereen ja Oulun kaltaisten maakuntakeskuksen ympäristössä sekä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tämän ryhmän kunnissa asuu noin kaksi miljoonaa suomalaista, joiden työllisyys, tulot ja äänestysprosentti ovat muuta maata korkeammat samalla, kun huoltosuhde ja lasten köyhyysriski ovat matalammat kuin muualla Suomessa. Suurten kaupunkien lähellä sijaitsevat työssäkäyntialueet hyötyvät kaupungin vahvoista työmarkkinoista ja korkeakouluista.

– Pääkaupunkiseudulla tuloerot ovat maan suurimmat ja elinkustannusten nousu vaikuttaa pienituloisiin kotitalouksiin suhteessa eniten, kertoo Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Pauli Rautiainen, joka on yksi raportin kirjoittajista.

Toisen ryhmän muodostavat maakuntien keskuskaupungit kuten Tampere, Turku, Oulu, Vaasa, Seinäjoki, Kuopio, Joensuu ja Lappeenranta, joissa asuu kaksi miljoonaa suomalaista. Ne jäävät ensimmäisen ryhmän jälkeen työllisyydessä, mediaanibruttotuloissa ja äänestysaktiivisuudessa.

– Näissä kunnissa koko maan keskiarvoon verrattuna suurempi osuus ihmisistä työskentelee terveyteen ja hoivaan liittyvissä töissä, tarkentaa Rautiainen.

Kolme neljäsosaa kunnista sijoittuu hyvinvoinnissa maan keskiarvolle tai sen alapuolelle

Noin miljoona suomalaista asuu niissä kolmannen ryhmän muodostavissa noin sadassa kunnassa, joiden asukkaiden hyvinvointi on lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna keskimääräistä. Näitä kuntia ovat esimerkiksi Laihia, Kouvola, Forssa ja Sodankylä. Keskiverto-Suomen kunnat sijoittuvat pääasiassa Pohjanmaalle, Lounais-Suomeen ja Kymenlaaksoon, mutta mukana on myös Lapin kuntia.

Neljännen ryhmän muodostavat taantuvien alueiden kunnat, joissa ihmisten hyvinvointi jää lähes kaikkien mittareiden perusteella koko maan keskiarvon alapuolelle. Näitä kuntia ovat esimerkiksi Puolanka, Ypäjä, Kuhmoinen, Keitele, Varkaus ja Enontekiö.  Ryhmän noin sata kuntaa sijaitsevat  valtaosin Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Niissä asuu noin puoli miljoonaa suomalaista.

Huomio kuntarakenteista ihmisten tasa-arvoon

– Analyysin tulokset vahvistavat sen, että on aika luopua ajattelusta, jossa kaikkien kuntien odotetaan järjestävän asukkailleen samat palvelut, ja hyväksyä kuntien tehtävien nykyistä suurempi erilaistuminen. Tämä on otettava lähtökohdaksi peruspalveluita koskevaa lainsäädäntöä ja kuntien valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa, toteaa Rautiainen.

Raportti kehottaa siirtämään katseen kuntarakenteista ihmisten perusoikeuksien ja niitä toteuttavien palveluiden toteutumiseen. Samalla on mietittävä uudelleen paikallisdemokratiaa.

Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä peruspalveluja kuten kouluja ja kirjastoja ei ole pakko ajatella kuntien kautta. Fokuksen pitää olla ihmisissä ja heidän hyvinvoinnissaan hallintorakenteiden sijaan.

– Koska monipaikkaisuus on osa monien suomalaisten elämää, sen huomiointi lainsäädännössä on perusoikeuskysymys, Rautiainen sanoo.

EU ratahankkeita edistämään

Raportti korostaa, että aluepolitiikkaa on tarkasteltava myös eurooppalaisella tasolla. Aluekehitys ja alueiden välinen tasa-arvo on myös EU:lle merkittävä kysymys.

– Mitä EU hyvin konkreettisesti voi tehdä, on ratahankkeiden voimakas eteenpäin vieminen. Esimerkiksi Tallinnasta etelään suunniteltu Rail Baltica on suomalaisille tärkeä. Se vahvistaa mahdollisuuksia saada EU-rahoitusta niin Suomen pääradalle kuin myös tukee rataverkon kehittämistä kokonaisuudessaan, Maija Mattila sanoo.

Raportti

Stefan Fina, Bastian Heider, Mikko-Waltteri Sihvola, Maija Mattila, Pauli Rautiainen & Kaisa Vatanen: Eriarvoisuuksien Suomi – Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa 2021. Kalevi Sorsa säätiö, Helsinki 2021.

Raportti on luettavissa myös englanniksi.

Hankkeeseen liittyvällä verkkosivulla voi tarkastella hyvinvointieroja kuntakohtaisesti erilaisten mittareiden avulla.

Raportti on tuotettu osana eurooppalaista yhteishanketta Friedrich-Ebert-Stiftung -ajatuspajan ja Foundation for European Progressive Studies -ajatuspajan kanssa. Hanke on aiemmin tuottanut vastaavan analyysin Saksasta ja tekeillä on analyysit Ruotsista, Virosta, Romaniasta ja Italiasta. Raportissa tarkasteltavat hyvinvointimittarit on valittu yhteistyössä analyysin tuottaneen saksalaisen Institut für Landes- und Stadtentwicklungsforschung -tutkimusinstituutin tutkijoiden kanssa. Kalevi Sorsa -säätiö vastaa raportin politiikkasuosituksista.

Lisätiedot

Toiminnanjohtaja Pauli Rautiainen, pauli.rautiainen(at)sorsafoundation.fi, 040 770 7282

Hankevastaava Maija Mattila, maija.mattila(at)sorsafoundation.fi, 050 575 1338

 

Lue myös aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtavan asiantuntijan Timo Aron raporttia kommentoiva blogi.

Kuuntele podcast kaupunkien sisäisestä sosioekonomisesta eriytymisestä. Haastattelussa Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar ja kaupunkimaantieteen dosentti Venla Bernelius.