Perussuomalainen talouspolitiikka: äärioikeistolainen sika säkissä

Perussuomalaisten talouspolitiikan linja on samaan aikaan radikaali ja hähmäinen. Sen tavoittelemat 2–4 prosentin vuosittaiset säästöt kaikille hallinnonaloille tarkoittaisivat noin 1,6–3,2 miljardin euron lisäleikkauksia joka vuosi. Puolue siis esittää, että ensi vaalikauden loppuun mennessä valtion menojen pitäisi olla laskenut vuositasolla jopa kymmenellä miljardilla eurolla. Perussuomalaiset ei kuitenkaan kerro, mistä nämä valtavat leikkaukset tehtäisiin.

Kirjoitin blogissani perussuomalaisten talouspolitiikasta vuoden 2019 lopussa puolueen silloisen talouspoliittisen ohjelman ja vuoden 2020 vaihtoehtobudjetin pohjalta. Tuolloin arvioni puolueen talouspolitiikasta oli kriittinen: ”piirtyy kuva puolueesta, joka ei tiedä mitä se tekisi valtaan päästyään”.

Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen Suomessa muodostetaan uusi hallitus, ja perussuomalaiset on jälleen noussut gallupeissa kärkipaikoille. Ei ole mitenkään mahdotonta, että perussuomalaiset pääsisi vaalivoittajana yrittämään seuraavan hallituksen muodostamista ensimmäisenä.

Siksi on hyvä aika päivittää kolmen vuoden takainen arvio puolueen talouspolitiikasta. Tässä blogissa tarkastelen puolueen tuoreen talouspoliittisen ohjelman ja tätä vuotta koskevan vaihtoehtobudjetin pohjalta, millaista talouspolitiikkaa perussuomalaiset äänestäjille tarjoaa.

Perussuomalaiset leikkaisi enemmän kuin kokoomus

Perussuomalaisten uusien talousohjelmien lukeminen herättää ensiksi ihmetyksen siitä, miten suurin oppositiopuolue voi lähteä tavoittelemaan pääministerin paikkaa näin kevyillä eväillä. Sen esitykset ovat vielä aiempaakin hähmäisempiä. Konkretiaa on vaikea löytää, ja sekin mitä löytyy, on muotoiltu niin, että puolueen vertailu muihin vaatii vaivaa.

Esimerkiksi aiempien vaihtoehtobudjettien taulukot, joissa esitykset on vedetty yhteen, on poistettu, ja lukija joutuu tekemään koonnin itse. Samalla vaihtoehtobudjetin konkreettinen sisältö on aiempaa pelkistetympi: vaihtoehtobudjetissaan perussuomalaiset olisivat tehneet vain seitsemän muutosta hallituksen budjetin eriin. Näillä muutoksilla se viestii poliittisista prioriteeteistaan: leikkauksia kohdennettaisiin muun muassa humanitaariseen maahanmuuttoon, kehitysapuun ja ilmastotoimiin.

Perussuomalaiset asettaa julkisen talouden tasapainottamisen leikkauksilla talouspolitiikan ”kärkitavoitteeksi”. Vaalien alla julkaistussa talouspoliittisessa ohjelmassa puolueen talouslinja on pelkistetty yhteen lauseeseen:

”Suomen talous on tasapainotettava kahden vaalikauden kuluessa kohdistamalla kullekin hallinonalalle noin 2–4 % mittaluokan vuosittainen säästötavoite.”

Savolaiseen tyyliin vastuu linjan tulkinnasta siirretään lukijalle. Puolue ei ohjelmassaan kerro, miten se tavoittelemansa leikkaukset toteuttaisi, ja mitä ne tarkoittaisivat kansalaisille. Mediakaan ei ole saanut kaivettua täsmällisempää vastausta siihen, miten perussuomalaiset taloustavoitteitaan toteuttaisi (ks. esim. HS, Kaleva, Yle, ks. myös Pasi Kuoppamäen analyysi Demokraatista). Sen sijaan ohjelma sisältää sivukaupalla mielikuvahöttöä ”yltiöpäisestä ilmastopolitiikasta”, ”massamaahanmuutosta” ja ”EU-sosialismista”.

Perussuomalaisten esittämissä leikkauksissa puhutaan valtavista summista. Kun valtion budjetti on tänä vuonna noin 81 miljardia euroa, tarkoittaisivat perussuomalaisten esittämät 2–4 prosentin vuosittaiset säästöt kaikille hallinnonaloille noin 1,6–3,2 miljardin euron leikkauksia joka vuosi. Vaalikauden aikana vuosittaisen leikkaukset nousisivat siis noin 6,4–12,8 miljardiin euroon. Kahdessa vaalikaudessa niistä kertyisi vuositasolla suunnilleen 12,8–25,6 miljardia euroa eli 16–32 prosenttia tämän vuoden valtion budjettiin suhteutettuna.

Näin suuria leikkauksia ei tavoittele edes kokoomus, jonka linjauksista kirjoitin blogissani joulukuussa (ks. myös päivitys blogiini tässä twiittiketjussa). Kuten kirjoituksissa kuvaan, kokoomuksen talouslinjat näyttävät ailahdelleen isosti. Viime päivinä Petteri Orpo on puhunut 6 miljardin euron sopeutustavoitteesta ensi vaalikaudella ja yhteensä 9 miljardista eurosta kahden vaalikauden aikana. Perussuomalaisten tavoittelemat vuositason leikkaukset olisivat siis ensi vaalikauden kuluessa jopa yli viisi miljardia euroa enemmän kuin kokoomuksella.

Perussuomalaisten leikkaukset uhkaisivat julkisia palveluja ja ihmisten toimeentuloa

Yli kymmenen miljardin euron leikkauksia tavoittelevalta puolueelta on perusteltua odottaa myös toimia niiden toteutukseen. On selvää, että tällaisen summan löytäminen on vaikeaa jo teknisesti, vaikkei tarvitsisi välittää seurauksista. Niin suuria lukuja ei saa kasaan edes valtiovarainministeriön (VM) tuoreella menokartoituksella.

Perussuomalaisten leikkaustavoitteen mittaluokkaa kuvastaa se, että puolueen leikkauslistalle toivomat maahanmuuton ja kehitysavun kustannukset ovat valtion budjetissa yhteensä selvästi alle kaksi miljardia euroa. Realistisesti niitä ei ole mahdollista leikata pois läheskään kokonaan. VM:n menokartoituksessa arvioidaan, että jo 200–300 miljoonan leikkaukset kehitysapuun tulisi tehdä pidemmän ajan kuluessa, jotta Suomi pitäisi sitoumuksistaan kiinni ja ulkopoliittiset mainehaitat jäisivät pienemmiksi. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta olisi VM:n mukaan mahdollista saada noin 100 miljoonan euron säästöt.

Tosiasiassa pienetkin säästöt maahanmuutosta ovat lähiaikoina miltei mahdottomia, jos Suomi haluaa auttaa Ukrainasta sotaa pakenevia. Tällä hetkellä ylivoimainen valtaosa maahanmuuttajista tulee juuri Ukrainasta. Sieltä on saapunut viime vuoden aikana noin 60 000 ihmistä eli noin kaksi kertaa enemmän kuin turvapaikanhakijoita saapui vuonna 2015 pakolaiskriisin aikaan. Ovi pitäisi siis laittaa kiinni juuri ukrainalaisille, jos maahanmuutosta haluttaisiin nopeita säästöjä.

Muita varteenotettavia toimia sopeutustavoitteen saavuttamiseksi perussuomalaisten talousohjelmassa ei ole kuvattu. Sen kuvaamat toimet eivät siis yllä edes kymmenesosaan puolueen omista leikkaustavoitteista.

Näyttääkin siltä, että perussuomalaiset tavoittelee ”juustohöylää”: tasasuuruisia 2–4 prosentin leikkauksia ”kullekin hallinonalalle”. Suurimmilla hallinnonaloilla menot koostuvat pääosin peruspalveluista ja sosiaaliturvasta, joten höylä osuisi väistämättä niihin. Tätä perussuomalaiset ei suoraan ohjelmissaan kerro vaan käyttää esimerkiksi sosiaaliturvan alentamisesta oikeistopuolueiden yleisesti suosimaa uuskieltä: ”Yleistä asumistukea on pyrittävä uudistamaan siten, että se kannustaa.”

Perussuomalaiset rajaa ohjelmassaan kuitenkin eräitä työntekijäryhmiä leikkaustensa ulkopuolelle, ”kuten esimerkiksi opettajat, sairaanhoitajat ja poliisit”. Tämä mitä ilmeisimmin tarkoittaisi, että muista sektorin menoista olisi leikattava vieläkin enemmän, jotta hallinnonalakohtainen leikkaustavoite saavutettaisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa se voisi tarkoittaa esimerkiksi muuta henkilökuntaa tai asiakasmaksujen korotuksia.

Kuten kokoomusta koskevassa blogissani kuvaan, jo yhden miljardin euron vuositason leikkaukset tarkoittaisivat merkittäviä heikennyksiä sosiaaliturvaan tai peruspalveluihin, todennäköisemmin molempiin. Työttömien tai asumistukea saavien perheiden kohdalla voitaisiin puhua satojen eurojen tulonmenetyksistä joka kuukausi.

Perussuomalaiset kuitenkin pyrkii moninkertaisiin, 6,4–12,8 miljardin euron, leikkauksiin jo ensi vaalikaudella. On selvää, että tämän mittaluokan leikkaukset tarkoittaisivat kylmää kyytiä pienituloisille ja kaikille, jotka tarvitsevat julkisia palveluja. Ne voisivat johtaa jopa kymmenientuhansien ihmisten irtisanomisiin julkisella sektorilla, jossa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa painitaan jo ennestään kovan työkuorman alla.

Perussuomalaisten talouslinja on oikeiston äärilaitaa

Perussuomalaisten esittämät yli kymmenen miljardin euron vuositason leikkaukset tarkoittaisivat siis heikompia palveluja ja tulonmenetyksiä etenkin pienituloisille. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) laskelmat osoittavat, että sopeutuksen taakkaa olisi mahdollista kohdentaa sen sijaan myös suurituloisille, jos se toteutettaisiin verotuksen kautta.

Perussuomalaiset rajaa kuitenkin verotuksen pois keinovalikoimastaan edes suurituloisimpien kohdalla. Päinvastoin, se esittää esimerkiksi tuloverotukseen alennuksia kautta linjan. Lisäksi puolue kannattaa Viron veromallia yritysten verotukseen, mikä tarkoittaisi tosiasiassa mittavia veronalennuksia kaikkein varakkaimmille, joille yritysten omistus keskittyy. Viron veromalli on todettu kehnoksi ja Suomeen sopimattomaksi myös asiantuntijaraporteissa.

Kolme vuotta sitten arvioin, että ”perussuomalaisten talouspolitiikka on suomalaisittain oikeaa äärilaitaa”. Uusien talousohjelmien perusteella vaikuttaa, että puolue on kammennut itsensä sinne entistä tukevammin.

Sen sijaan muutosta on tapahtunut siinä, ettei uusissa perussuomalaisten ohjelmissa ole enää aiempia satojen miljoonien laskuvirheitä. Se on onnistunut siten, että perussuomalaiset on karsinut ohjelmastaan numerot ja konkretian minimiin. Perussuomalaiset näyttäkin tarjoavan kansalle radikaalin äärioikeistolaista talouspolitiikkaa kuin sikaa säkissä.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Kuva: txmx 2 (CC BY-NC-ND 2.0)