Miksi Saksa löysää velkajarruaan – ja mitä siitä seuraa?

Saksa uudisti velkajarruaan maaliskuussa 2025. Siihen luotiin poikkeukset puolustusmenoihin ja investointeihin. Uudistusta kannatettiin laajasti ja siitä toivotaan apua maan talousvaikeuksiin. Vaikeuksien ratkaisu edellyttää investointeja ja kotimaisen kysynnän vahvistamista. Kalevi Sorsa -säätiön talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä käsittelee kirjoituksessaan Saksan velkajarrun uudistusta ja sen opetuksia Suomelle.

Suomessa eduskunta käsittelee paraikaa esitystä niin sanotusta velkajarrusta. Saksassa on vuodesta 2009 asti ollut voimassa niin ikään velkajarruksi kutsuttu finanssipoliittinen säännöstö. Sen olennaisin osa on alijäämäsääntö, jonka mukaan liittovaltion rakenteellinen eli suhdanteista puhdistettu alijäämä ei saa ylittää 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT).

Yksi Saksan velkajarrun erityispiirre on siinä, että varsin yksityiskohtainen sääntö on kirjattu maan perustuslakiin. Sen vuoksi säännön uudistamiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö sekä parlamentissa että osavaltioita edustavassa liittoneuvostossa. Lisäksi maan perustuslakituomioistuin valvoo säännön noudattamista.

Osin velkajarrun vuoksi Saksassa on valtava investointivaje, jota ei ole kyetty täyttämään. Saksa päättikin alkuvuoden vaalien jälkeen luoda velkajarruun kaksi poikkeusta, joiden avulla investointitarpeisiin pyritään vastaamaan. Käyn tekstissä läpi, miten ja miksi Saksassa päädyttiin uudistamaan velkajarrua. Avaan myös, mitä toimeenpanosta ja seurauksista tällä hetkellä tiedetään. Lopuksi pohdin Saksan velkajarrun uudistuksen opetuksia Suomelle.

Vientivetoisesta kasvusta takaisin Euroopan sairaaksi mieheksi

Velkajarrun uudistuksen taustalla ovat ongelmat, joiden syyt ulottuvat kauemmas. 1990-luvun lopulla Saksaa kutsuttiin Euroopan sairaaksi mieheksi, kun maan talous yski Länsi- ja Itä-Saksan yhdistymisen jälkimainingeissa. Vaikean vuosituhannen vaihteen jälkeen Saksan talous kasvoi kuitenkin etenkin 2010-luvulla vahvasti (kuvio 1).  

Saksan kasvu on nojannut vahvasti teollisuustuotteiden, kuten autojen ja koneiden vientiin. Vientivetoiseen kasvuun on yhdistynyt palkkamaltti, jolla on haluttu tukea kustannuskilpailukykyä sekä matalapalkkatyötä lisänneet työmarkkinauudistukset. Tiukkaa budjettipolitiikkaa edellyttänyt velkajarru sopi yhteen vientivetoisen kasvun ja palkkamaltin kanssa, kun kasvu ei ollut niin riippuvaista kotimarkkinoiden kysynnästä.

Viime vuosina on käynyt kuitenkin ilmi, että uudistukset eivät ratkaisseet kaikkia Saksan talouden rakenteellisia ongelmia. Kuviosta 1 nähdään, että Saksassa kasvu on laahannut vuoden 2019 jälkeen. Suomeen nähden Saksan ongelmat alkoivat noin kymmenen vuotta myöhemmin. Sen sijaan verrattuna vaikkapa Tanskaan Saksan kehitys on jäänyt jälkeen merkittävästi. Saksan teollisuuden tuotanto on pudonnut jo vuoden 2005 tasolle. Myös työttömyys on nousussa ja monet teollisuustuottajat ovat ilmoittaneet kymmenien tuhansien irtisanomisista.

Ongelmat alkoivat näkyä selvästi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Saksan talous oli erityisen riippuvainen Venäjän halvasta tuontienergiasta. Hyökkäyksen myötä energian hinta nousi merkittävästi, mikä ajoi Saksan teollisuuden vaikeuksiin.

Toinen Saksan vientiä vaikeuttava tekijä on ollut Kiinan teollisuuden voimakkaan kasvun ja kehityksen tuoma kilpailu. Monet kiinalaiset teollisuustuotteet ovat länsimaisia halvempia ja myös niiden laatu kestää vertailun. Esimerkiksi Kiinan massiivinen sähköautojen tuotanto on vienyt markkinoita Saksan polttomoottoriautoilta. Aiemmin saksalaisia autoja vietiin runsaasti myös Kiinan markkinoille.

Kolmas tekijä Saksan vaikeuksien takana on Yhdysvaltain kauppapolitiikka. Donald Trumpin tullit ovat osuneet kovin Saksan vientiin, kun 15 prosentin yleisten tullien lisäksi monille metalliteollisuuden tuotteille on asetettu 50 prosentin tullimaksu. Saksan vienti Yhdysvaltoihin laski vuoden 2025 alusta syyskuuhun mennessä yli seitsemän prosenttia.

Jo ennen vientivetoisen kasvun sakkaamista Saksan taloutta vaivasivat riittämättömät investoinnit kotimaiseen infrastruktuuriin, joiden tekemistä myös velkajarru on vaikeuttanut. Esimerkiksi maan raideverkko on surkeassa kunnossa, mikä on johtanut muun muassa toistuviin myöhästymisiin. Investointitarpeita on myös muun muassa digitalisaatiossa, jossa Saksa on jäljessä monia maita. Lisäksi ekologinen siirtymä ja puolustus edellyttävät tuntuvia investointeja. Laiminlyömällä investointeja Saksa siis söi tulevaisuuden kasvun edellytyksiä, mikä on nyt tullut näkyville.

Useat tahot ovat selvittäneet Saksan investointivajetta. Konsulttiyhtiö Prognosin vuonna 2020 julkaistun arvion mukaan pelkästään Saksan tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2045 mennessä edellyttää yhteensä 500 miljardin euron investointeja. Se tarkoittaisi suurin piirtein investointien kuusinkertaistamista vuoden 2018 tasoon verrattuna.  Ajatuspaja Dezernat Zukunft arvioi vuonna 2024 julkisen sektorin investointitarpeeksi kokonaisuudessaan lähes 800 miljardia euroa jo vuoteen 2030 mennessä. Investointitarpeista onkin Saksassa varsin laaja yhteisymmärrys. Se oli myös syy velkajarrun uudistamiseen.

Edellinen hallitus kaatui kiistaan velkajarrusta

Saksa oli yksi monista maista, joissa aktivoitiin koronapandemian aikana poikkeuslauseke, joka mahdollisti finanssipolitiikan säännöistä poikkeamisen kriisitilanteessa. Poikkeuslausekkeen aktivointiin riittää Saksassa parlamentin yksinkertainen enemmistö, joten enemmistöhallitus kykeni päättämään siitä yksin. Vastatakseen pandemian aiheuttamaan kriisiin Saksa löysäsi finanssipolitiikkaansa kansainvälisesti vertaillen suhteellisen paljon – enemmän kuin esimerkiksi Suomi. Velkajarrun poikkeuslauseke aktivoitiin vielä koronapandemian jälkeenkin vuosina 2022 ja 2023, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan, sen aiheuttama energiakriisi ja Venäjälle asetetut sanktiot lisäsivät Saksan talousvaikeuksia.

Käytännössä poikkeuslausekkeen aktivoiminen mahdollisti siis velan ottamisen muun muassa yritysten ja kotitalouksien tukemiseen. Koronan aikaan otettua velkaa jäi kuitenkin myös käyttämättä. Saksan edellinen Olaf Scholzin johtama hallitus suunnitteli siirtävänsä 60 miljardia euroa käyttämättä jäänyttä velkaa ilmastoinvestointeihin tarkoitettuun rahastoon ja oman hallitusohjelmansa toteuttamiseen. Myös panostukset ilmastotoimiin vaativat suuria määriä rahaa.

Syksyllä 2023 maan perustuslakituomioistuin kuitenkin päätti, että hallituksen päätös olisi perustuslain vastainen. Tuomioistuimen mukaan hallitus ei ollut oikeutettu siirtämään velkaa toiseen käyttötarkoitukseen kuin mihin se oli alun perin otettu. Tuomioistuimen päätös aiheutti siten 60 miljardin loven hallituksen investointisuunnitelmiin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun perustuslakituomioistuin teki päätöksen liittyen velkajarruun. Huomionarvoista on myös, että valituksen tuomioistuimelle teki silloinen oppositiojohtaja, CDU:n Friedrich Merz, joka myöhemmin päätyi johtamaan uuden hallituksen velkajarrureformia.

Hallitus ajautui pian kriisiin tuomioistuimen päätöksen myötä. Liikennevalokoalitioksi kutsuttu hallitus koostui sosiaalidemokraattisesta puolueesta (SPD), liberaalista FDU-puolueesta sekä vihreästä puolueesta. SPD sekä vihreät halusivat pitää kiinni hallitusohjelman ilmastotavoitteista ja olisivat olleet valmiita aktivoimaan poikkeuslausekkeen myös vuodelle 2024 mahdollistaakseen investoinnit. FDU:lle tämä ei käynyt, vaan se halusi palata noudattamaan velkajarrua ja leikata sosiaalimenoja sekä peruuttaa ilmastoinvestoinneista.

Puolueet pääsivät sopuun vielä vuoden 2024 budjetista. Erimielisyyksien myötä tilanne ajautui kuitenkin vuoden 2024 lopulla kriisiin, jossa SPD:n puheenjohtaja, liittokansleri Olaf Scholz erotti valtiovarainministerinä toimineen FDU:n Christian Lindnerin. Koska Lindner ei suostunut aktivoimaan poikkeuslauseketta, hallituksella ei ollut siihen tarvittavaa enemmistöä parlamentissa. Tämä johti myös puolueen muiden ministerien eroon., minkä seurauksena hallitus käytännössä kaatui, kun se menetti FDU:n lähdön myötä enemmistön parlamentissa.

Uudet vaalit pidettiin helmikuussa 2025, jolloin kaikki hallituspuolueet menettivät merkittävästi kannatustaan. Pahiten kärsi FDU, joka putosi kokonaan ulos parlamentista.  Vaalivoiton otti Friedrich Merzin johtama kristillisdemokraattinen CDU, joka sai yhdessä sisarpuolueensa CSU:n kanssa 28,6 prosenttia äänistä sekä äärioikeistolainen Alternative für Deutschland (AfD), joka oli toiseksi suurin puolue 20,8 prosentin äänisaalillaan.

Uuden hallituskoalition muodostivat kristillisdemokraatit CDU/CSU sekä vaalitappion kärsinyt SPD. Vaikka Merz oli valittanut edellisen hallituksen suunnitelmasta kiertää velkajarrua, koalitio muodostui yhteisymmärryksessä siitä, että velkajarru kaipaisi uudistamista. Aiemmin velkajarrun uudistamiseen kriittisesti suhtautuneelle CDU:lle tärkeää oli mahdollistaa panostukset puolustukseen. SPD painotti lisäksi investointeja muualle talouteen. Kompromissiin tuli mukaan lisäksi vihreä puolue, jonka vaatimuksesta investoinneista osa korvamerkittiin hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen.

Uudistaminen päätettiin tehdä poikkeuksellisesti vielä vanhan parlamentin istuessa, koska uuden parlamentin paikkajaolla kahden kolmasosan enemmistön saavuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman vasemmistopuolue Die Linkeä. Uudistus meni läpi parlamentissa maaliskuussa 2025. Muutaman päivän kuluttua myös osavaltioita edustava liittoneuvosto äänesti uudistuksen puolesta.

Miten velkajarrua uudistettiin?

Saksassa vuodesta 2009 asti voimassa olleen velkajarrun mukaan liittovaltiotason rakenteellinen eli suhdannetilanteesta korjattu alijäämä ei saa ylittää 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kriisiolosuhteissa parlamentin enemmistö voi aktivoida poikkeuslausekkeen, joka mahdollistaa suuremman velkaantumisen. Lisäksi osavaltioilta on vaadittu rakenteellista tasapainoa eli ne eivät ole saaneet normaaleissa olosuhteissa velkaantua käytännössä lainkaan. Rakenteellinen alijäämä on periaatteessa todellista alijäämää parempi mittari, koska se pyrkii huomioimaan suhdannetilanteen. Mittausongelmien vuoksi sen on kuitenkin nähty käytännössä johtavan suhdannevaihteluita voimistavaan politiikkaan.

Maaliskuun uudistus koostuu kolmesta osasta. Ensinnäkin jarrun ulkopuolelle asetettiin puolustusmenot, jotka ylittävät yhden prosentin bruttokansantuotteesta. Puolustusmenoille ei siis tosiasiallisesti ole enää ollenkaan kattoa. Tämä koskee myös tukea Ukrainalle.

Toinen osa uudistusta on velkajarrun ulkopuolinen 500 miljardin euron investointirahasto. Rahastolla on oikeus ottaa velkaa investointien rahoitukseen. Sen on tarkoitus rahoittaa investointeja 12 vuoden ajan. Niitä on määrä tehdä infrastruktuuriin, kuten raide- ja tieverkkoon, digitalisaatioon sekä tutkimukseen ja koulutukseen (ks. taulukko 1.). Varoista 100 miljardia on korvamerkitty vuoden 2045 hiilineutraaliustavoitetta edistäviin investointeihin. Tämän lisäksi investointirahastosta 100 miljardia on varattu osavaltioille, jotka voivat tukea rahoilla myös kuntatason investointeja.

Investointirahaston on tarkoitus rahoittaa nimenomaan uusia investointeja, jotka jäisivät muuten toteutumatta. Tavanomaiset investoinnit pitäisi siis rahoittaa tavallisesta budjetista. Sitä on pyritty varmistamaan niin, että investointirahastosta voidaan rahoittaa infrastruktuuri-investointeja vain siltä osin, kun ne ylittävät kymmenen prosenttia liittovaltion budjetista. Toisin sanoen säännössä oletetaan, että kymmenen prosenttia kuvaa tavanomaisten infrainvestointien tasoa. Vaatimus koskee infrainvestointien lisäksi ilmastotoimiin tarkoitetun 100 miljardin investointirahaston varojen käyttöä.  Osavaltioille jaettavaan osaan ei sisälly tällaista sääntöä.

Velkajarrun kolmas uudistuskohta mahdollistaa myös osavaltioille rakenteellisen alijäämän, joka voi olla enintään 0,35 prosenttia suhteessa osavaltion BKT:n. Raja on siis sama kuin liittovaltiotasolla.  Nyt siis liittovaltion lisäksi myös osavaltiot voivat velkaantua rakenteellisesti 0,35 prosenttia BKT:sta, minkä voi ajatella tuplaavan liittovaltion ja osavaltioiden yhteenlasketun alijäämärajan.

Näiden kolmen uudistuksen lisäksi velkajarrun laajempia uudistustarpeita pohtimaan perustettiin asiantuntijatyöryhmä, joka aloitti työskentelyn syksyllä 2025. Uudet muutokset velkajarruun ovat siis mahdollisia. Investointirahaston kesto on joka tapauksessa maksimissaan 12 vuotta, joten viimeistään sen jälkeen joudutaan päättämään, miten esimerkiksi infrastruktuurin ylläpitoon tarvittavat investoinnit jatkossa rahoitetaan.

Mitä uudistuksesta seuraa?

Suunnitellut menolisäykset puolustukseen ovat merkittäviä. Saksan puolustusmenot ovat vuonna 2025 noin 2,4 prosenttia BKT:sta ja niitä on määrä nostaa 3,5 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Jo vuoden 2025 puolustusmenot nousevat noin 14,5 miljardia edellisvuodesta, jolloin menot olivat 1,7 prosenttia BKT:sta. Osa lisäyksestä rahoitetaan vuonna 2022 perustetusta puolustusrahastosta. Vuoden 2027 jälkeen rahaston on määrä loppua, jolloin menot siirtyvät kokonaisuudessaan liittovaltion budjettiin. Puolustuspanostusten on arvioitu johtavan noin 100 miljardin lisäykseen puolustusmenoihin vuoteen 2029 mennessä verrattuna vuoden 2020 tasoon. Myös Ukrainan tukemiseen on varattu 9 miljardia euroa vuosittain.

Puolustusmenoja koskevan uudistuksen etuna on, etteivät yli yhden prosentin menevät puolustusmenot suoraan pakota leikkaamaan esimerkiksi hyvinvointivaltion palveluista, Leikkaaminen heikentäisi yhteiskunnan laajempaa kriisikestävyyttä ja heikentäisi puolustuspanostusten hyväksyttävyyttä. Toisaalta ainakin pidemmällä aikavälillä osa puolustusmenoista olisi perusteltua rahoittaa budjetista esimerkiksi veroja korottamalla. Puolustusinvestoinnit kun tuskin luovat niin paljon kasvua, että ne rahoittaisivat itsensä. Tavallisesta budjetista rahoitettavaa osuutta voisi siis nostaa esimerkiksi kahteen prosenttiin BKT:sta.

Nyt Saksan hallitus päinvastoin aikoo esimerkiksi laskea yhteisöveroa asteittain jopa viisi prosenttiyksikköä vuoteen 2032 mennessä. Liittovaltion yhteisövero laskisi 15 prosentista 10 prosenttiin, jolloin veron taso olisi kokonaisuutena keskimäärin 25 prosenttia, kun huomioidaan myös kuntien Saksassa perimä yhteisövero. Veronalennuksen peruminen estäisi 23 miljardin vuosittaiset verotulojen menetykset. Tuoreimpien tutkimusten mukaan yhteisöveronalennukset eivät juuri lisää kasvua, joten rahan käyttäminen niihin ei ole perusteltua tilanteessa, jossa rahaa tarvittaisiin kipeästi muualla.

Myös investointirahasto mahdollistaa merkittävät menolisäykset. Kokonaisuudessaan 500 miljardin investointirahasto vastaa 11,6 prosenttia Saksan vuoden 2024 BKT:sta. Vuositasolle jaettuna rahasto tuo keskimäärin 41,6 miljardia euroa lisää rahaa investointeihin. Summa vastaa noin yhtä prosenttia Saksan vuoden 2024 BKT:sta. Saksan hallituksen budjetin ja julkisen talouden suunnitelman mukaan vuonna 2025 rahastosta on määrä käyttää 37,2 miljardia euroa. Seuraavana vuonna summa nousee 58,9 miljardiin, ja pysyy suurin piirtein samana vuoteen 2029 asti (taulukko 1.). Jos vuoden 2029 taso jatkuisi myös seuraavina vuosina, rahastoon varattu 500 miljardia tulisi käytetyksi yhdeksässä vuodessa.

Suurin osuus rahaston investointirahoista menee liikenneinfrastruktuuriin, kuten teiden ja rautateiden kunnostukseen (taulukko 1.).

Taulukko 1. Investointirahaston varojen suunniteltu käyttö eri osa-alueittain (mrd. €)

Lähde: Saksan valtiovarainministeriö

Verrattuna aiemman hallituksen suunnitelmaan, investoinnit lisääntyvät vuonna 2025 vain vähän, 0,6 miljardia euroa. Nousu johtuu vain investointirahastosta rahoitetuista investoinneista (Taulukko 2.). Osa aiemman budjetin suunnitelluista investoinneista on siis rahoitettu uudesta investointirahastosta.

Taulukko 2. Suunnitellut investoinnit edellisen ja nykyisen hallituksen budjeteissa (mrd €)

*Toteutuneet investoinnit                  Lähde: German Council of Economic Experts (2025)

Toimeenpanoon liittyy kysymysmerkkejä

Velkajarrun uudistuksen toimeenpanoon liittyy monia kysymysmerkkejä. Yksi ongelmakohta liittyy siihen, että rahaston tulisi rahoittaa investointeja, jotka jäisivät muuten tekemättä. Nyt osa aiemmista investoinneista on siirretty tavallisesta budjetista rahaston varoilla tehtäväksi, mikä tuo tilaa tavalliseen budjettiin esimerkiksi edellä mainitulle yhteisöveronalennukselle. Veronalennukset kuitenkin syövät tilaa tulevaisuuden budjetista, kun rahaston varat on käytetty loppuun. Siksi investointien tasosta myös tavallisessa budjetissa olisi hyvä pitää kiinni. Saksan finanssipoliittinen neuvosto (German Council of Economic Experts) on ehdottanut yhdeksi ratkaisuksi investointien osuuden nostamista tavallisessa budjetissa 10 prosentista 12 prosenttiin.

Periaatteessa myös investointien määritelmällä voidaan kikkailla. Saksan perustuslain aiempi päätös on kieltänyt määrittelemästä investointeja uudelleen aiemmasta käytännöstä poikkeavalla tavalla. Määritelmä on kuitenkin varsin lavea. Siinä investoinneiksi lasketaan esimerkiksi rakennushankkeet, irtaimiston ja kiinteistöjen hankinnat, rahoituserien kuten yhtiöiden osakkeiden, hankinnat sekä takaukset, lainat ja tuet. Saksan finanssipoliittinen neuvosto on kritisoinut joitain hallituksen investoinneiksi laskemia tukia ja takauksia siitä, etteivät ne täytä infrastruktuuri- tai ilmastoinvestointien kriteerejä.

Saksan opetukset Suomelle

Moni asia Saksan velkajarrun uudistuksessa on vielä auki. Vaikutukset riippuvat olennaisesti siitä, miten tehokkaasti investointirahat käytetään juuri investointivajeen paikkaamiseen. Tuottavilla investoinneilla myös velkaantuminen kyetään pitämään hallinnassa, mutta rahojen käyttö tehottomiin veronalennuksiin pitäisi estää. Siksi on olennaista, että tavanomaisesta budjetista rahoitettujen investointien taso asetetaan riittävän korkeaksi.

Saksassa on silti ymmärretty, että huonoin ratkaisu olisi jättää investoinnit puolustukseen sekä talouden ja yhteiskunnan uudistamiseen tekemättä.  Velkajarrulla on yhteys talouden rakenteellisiin ongelmiin. 2010-luvulla hyvin vetänyt vientivetoinen kasvu on sakannut eikä kotimarkkinoilta ole tullut tarpeeksi vetoapua, kun kysyntää kotimaassa ei ole vahvistettu.  Saksan talouden uudistumisen kannalta olennaista on myös, kykeneekö se uudistamaan talouttaan pois fossiilisiin polttoaineisiin nojaavasta teollisuudesta, joka on ajautunut vaikeuksiin. Tässä suhteessa maa ei ole ollut johdonmukainen. Liittokansleri Friedrich Merz esimerkiksi vastustaa tiukasti Euroopan Unionin (EU) tavoitetta uusien polttomoottoriautojen valmistuksen kieltämisestä vuoteen 2035 mennessä.

Monia muitakin maita (ks. Ruotsin osalta tämä blogi) sekä Eurooppaa kokonaisuudessaan vaivaa investointivaje ja Saksa tarjoaa yhden esimerkin, miten siihen voidaan vastata. Saksan esimerkki olisi syytä huomioida Suomessakin, kun uusi parlamentaarinen työryhmä ja tulevat hallitukset asettavat tavoitteitaan. Esimerkiksi pelkästään Suomen pääväylien investointitarpeiden on arvioitu olevan 12 miljardia euroa. Suomessakin tarvitaan siis investointeja sekä kotimaisen kysynnän vahvistamista.

Vuonna 2033 voimaan tuleva velkajarrun puitteissakin on mahdollista tehdä investointeja, jos siihen sisältyviä poikkeuksia hyödynnetään. Jatkossa olisi kuitenkin syytä pohtia, tulisiko investoinnit huomioida velkajarrua koskevassa laissa erikseen. Saksan esimerkkiä seuraten olisi mahdollista esimerkiksi perustaa investoinneille oma rahasto, jota ei laskettaisi velkajarrun piiriin. Tällöin tulisi varmistaa, että rahaston varoja ei hyödynnetä veronalennusten tekemiseen tavallisessa budjetissa. Tätä edistäisi esimerkiksi lakiin säädetty osuus, joka tavallisesta budjetista tulisi käyttää investointeihin. Tällaiset päätökset on parempi tehdä hyvissä ajoin eikä pakon edessä.

Jussi Systä vastaa säätiön talouspolitiikan tutkimuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Systä viimeistelee Tampereen yliopistossa poliittisen talouden alan väitöskirjaansa julkisen talouden kestävyyden teorioista.

Kuva: Jacob Schlothane, pexels